Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kokemuksia ekspadereista?

Kiitos teille molemmille vastauksistanne!

Olen nyt reilun vuoden verran elänyt tämän irtoproteesin kanssa sekä liiveihin laitettavan että tarraproteesin. Liikkumisessa olen kokenut tarraproteesin paremmaksi - tosin otin sen myös kevyempänä mallina. Silti koen rasittavaksi "pelata" näiden irtosysteemien kanssa ja kaipaan aikaa, jolloin iltaisin voi laittaa päälleen vain yöpaidan ilman liivejä ja proteesia! Eipä sitäkään osannut ennen pitää kuin itsestään selvänä asiana... Tässä vaiheessa voi jo vähän valittaakin - viime syksynä se ei olisi tullut mieleenkään. Mutta luulen, että tämä pieni purnaus on myös osa parantumisprosessia. Kun elämä alkaa voittaa, voi ja uskaltaa näitä ulkoisiakin asioita miettiä eri tavalla.

Itsekin totesin kirurgin vastaanotolla, että en olisi voinut kuvitella olevani joskus tilanteessa, jossa harkitsen rintaimplanttien ottamista. Mutta nyt se on todellinen vaihtoehto, koska rinnattomuus näin nuorena ei tunnu kovin mukavalta ajatukselta. Mieluitenhan sitä pitäisi omat luomurinnat, jos ne olisivat / pysyisivät terveenä. Ihimisillä on tästä asiasta varmasti monia eri mielipiteitä, mutta kun on itse käynyt läpi rankat hoidot ja asia on omakohtainen, on päätöskin tehtävä itse, jotta siihen on myös tyytyväinen. Moni kauhistelee terveen rinnan poistamista, mutta minua se ei tässä prosessissa kauhistuta.

Itselläni on perussairauksia, joiden takia myös tämä tuleva rintaleikkaus mietityttää ja jännittää. Samasta syystä en viime syksynä ensimmäisessä leikkauksessa uskaltanut lähteä korjaukseen. Omalla kohdallani se oli hyvä päätös, sillä sytostaattihoito oli rankka enkä olisi ehkä jaksanut käydä täyttämässä ekspanderia kaiken muun lisäksi.

Mutta olen sasmaa mieltä siitä, että on hienoa, kun meillä on halutessamme mahdollisuuksia erilaisiin korjausleikkauksiin. Onneksi nykyään on vaihtoehtoja, joilla tätä ulkoista naiseutta saadaan korjattua. Vaikka lopputulos omassa kropassa kaikkine arpineen on vähän kuin tilkkutäkki, on se kuitenkin rakas! Itse kannan ylpeänä tätä ja tulevia arpiani voitonmerkkinä. Olen selviytynyt paljosta!

Kommentoikaa toki edelleen siskot myöhemminkin tätä aihetta! Tämä on ajankohtainen aihe siskoille toistuvasti hoitopolun edetessä.

Mukavaa syksyä teille!

Sisko syksystä 2013 | 5.11.2014 klo 11:20:09