Uusi tapaus

Moi!
Minulla kokorinnanpoisto ja kainaloevakuaatio tehty 25.10.13. Voimakkaasti ER-positiviinen ja 1/14 imusolmukkeessa tauti. Hyvillä marginaaleilla 4 cm:n duktaalinen kasvain poistettu. Kaksi doksetalia takana ja kolmas ensi viikon torstaina edessä (huoh!). Sitten vielä kolme CEF-tiputusta ja 25x sädehoidot, myös Herceptin-pistos kolmen viikon välein. Lisäksi vielä viiden vuoden ajan tablettihoito tulossa. Ensimmäisen doksetalin jälkeen sain neutropatian, jota hoidettiin sairaalassa kolme vuorokautta antibioottitiputuksella eristyksessä. Nyt olenkin sitten toisen doksetalin jälkeen pysytellyt aika lailla kotosalla etten saisi mitään infektioita, oli nimittäin sen verran järkyttävä kokemus tuo eristys sairaalassa! Sainkin Nivestim-valkosolutekijä injektioita kotona pistettäväksi 4-10 päivää toisen doksetalin jälkeen.
Nyt vaan tuntuu, että alkaa tuo henkinen kantti pettämään. Minulla on ihana mies, joka on tukemassa ja kannustamassa joka hetki. Mutta oman pään sisällähän sitä kuitenkin loppujen lopuksi näitä asioita pyörittelee. Ei aina viitsi miehellekään kaikkia tuntemuksia kertoa. Mikään ei oikein kiinnosta ja tuntuu ettei ole aloitekykyä mihinkään, kunhan vaan on....Kertokaa onko kokemuksia vastaavasta!!! Olen ennen ollut sosiaalinen ja kiinnostunut mm. sisustamisesta, lukemisesta, käsitöistä ym. Nyt ei mikään tunnu miltään! Itse luin tuosta Herceptinistä, että sivuvaikutuksena mm. masennusta, oliskohan tämä sitä? Olo kyllä tosi kurja ja alamaissa mennään päivästä toiseen!
Sekava kirjoitushan tästä tuli, mutta sainpahan purkaa vähän tunteitani!