Re: RINNANKORJAUSLEIKKAUS

Hei
Minulta poistettiin 2002 toinen rinta ja tyhjennettiin kainalon seudulta imusolmukkeita. Ei levinneisyyttä, norm hoidot syöpätyyppini mukaan +seuranta.
Vuonna 2008 minulle rakennettiin onnistuneesti rinta vatsan aluetta - lihasta, raqsvaa ja verisuonistoa - hyödyntäen ja olen ollut erittäin tyytyväinen tulokseen. Rinta on edelleen samankokoinen ja -muotoinen kuin luomurinta on, eikä minun ole tarvinnut käydä kuin kerran uusituttamassa nännipiha tatuointi tummemmaksi ensimmäisen värin haalettua.

Kuten totesit, proteesin kanssa eläminen on varsin hankalaa. Ei siihen vain totu.
Rakennetun rinnan kanssa puolestani olen jo niin sinut että koen sen oikeana rintana kuten myös puolisoni, joka kaihtoi tyhjää tilaa rintakehässäni. Se oli surullista ja laski ihan hirvittävästi mielialaani. Elin jatkuvasti pala kurkussa.
Aikuiset lapseni, etenkin tytöt, ovat olleet niin ikään iloisia puolestani kun itsetuntoni on kohonnut sen myötä kun minun oli mahdollista pukeutua jälleen normaalisti ajattelematta proteesin istuvuutta. Koen olevani jälleen naisellinen ja haluttava. Niin se vain on ja on ollut minun kohdallani.

Leikkaus itsessään oli iso, sen myönnän, muttei olisi oikeastaan vaatinut kohdallani edes sen kuuden päivän mittaista sairaalahoitoa jonka lähinnä dreenien vuoksi sairaalassa vietin. Hoito kaikkinensa oli vaihe vaiheelta erinomaista. Sain paljon tietoa, kanssani neuvoteltiin ja minua rohkaistiin ja tuettiin. Kiitän edelleen mielessäni henkilöitä jotka omalla osaamisellaan auttoivat minua ja tekivät elämästäni taas mielekkään.

Ihotyyppini on helposti parantuvaa lajia ja silikoniteipitys arpien kohdalla vaalensi niitä hieman vaikkei kokonaan arpia poistanutkaan. Arpien kaaret ovat kuitenkin häviävän ohuet tänään eikä arpikudosta ole syntynyt.

Sekava kirje, anteeksi. Toivottavasti kuitenkin pystyin välittämään sinulle tuntojani.
Voimme vaihtaa yksityspostiakin jos tarve.
Minä rohkaisen sinua leikkaukseen sillä vaistoan että mielit päästä eroon proteesista.