Re: Rintasyöpädiagnoosi elokuussa 2014

Hei!

Jollen olisi ollut jo valmiiksi virkavapaalla, olisin toiminut juuri samoin kuin sinä eli jäänyt sairauslomalle. Mieli näyttää olevan niin itsenäinen yksikkö, etten kykene sitä pitämään kurissa. Tunteet ja pelot tulevat eivätkä katso aikaa eikä paikkaa. Ja tämä prosessi selvästi vie aikansa, kunnes pystyy käsittelemään tapahtuneen.

Huomaan yrittäväni hallita edes jotain osaa elämästä. Sokerin ja eläinkunnan tuotteet olen jättänyt lähes kokonaan ja kävelen kilpaa askelmittarin kanssa. Hankin Omronin mittarin ja se tuntuu kannustavalta vempaimelta. Silti ymmärrän täsmälleen mitä tarkoitat, kun sanot ettet kuulu taistelutahtoa puhkuviin. Minunkaan mieleni ei usko "kyllä sinä selviät tästä". Se hyväksyy vain "nyt on näin, toivotaan parasta."

Jaan myös huolesi perheen ahdistuksesta. Äidilleni en ole edes voinut kertoa, koska pelkään hänen musertuvan tiedon alle. Odotan leikkausta ja jotain toivonpilkahdusta, jotta olisi ehkä jotain hyvääkin kerrottavaa.

Kaikesta huolimatta toivon sinulle ja kaikille meille toivoa ja uskoa huomiseen!