Re: Rintasyöpädiagnoosi elokuussa 2014

Hei,

Mukavaa kun sinäkin olet löytänyt tämän keskustelufoorumin. Minä tein tällä viikolla ratkaisun, että jäin työstä sairauslomalle. Alkuun ajattelin, että olisi helpompaa olla töissä, jolloin päiviin väistämättä mahtuisi muutakin ajateltavaa. Viimein kuitenkin totesin, että lienee parasta ajatella/surra/itkeä nämä sairastumiseen liittyvät ahdistukset suosiolla oikeassa aikataulussa eikä yrittää siirtää niitä eteenpäin. Monet ratkaisevat asian toisin ja haluavat pitää kiinni mahdollisimman pitkälle normaalista arjesta. Kukin meistä käsittelee asiat tavallaan.

Hullua tosiaan, että ihmiset hyvää toki tarkoittaen kannustavat positiivisuuteen ja toteavat, että rintasyöpä on nykyään niin hyvin hoidettavissa. Se ei kovin paljoa ainakaan minua ole toistaiseksi lohduttanut kun oma mieli on ihan mykkyrällä ja kiistaton fakta kuitenkin on, että rintasyöpää ei hoideta pois päiväjärjestyksestä yhtä näppärästi kuin vaikka tulehtunutta umpisuolta.

Nuo syyllisyysajatukset ovat tuttuja minullekin, koska olisin voinut huolehtia terveydestäni paljon paremmin, syömällä terveellisemmin, liikkumalla enemmän, pitämällä painon normaalilukemissa... Joinakin hetkinä ajattelen, että minähän tosiaan olen ihan ansainnutkin tämän taudin. Eniten surettaa perhe kun minä heillekin olen hankkinut tällaisen ahdistuksen.

Päivät ovat edelleen olleet vaihtelevia. Nyt kun reilu viikko diagnoosista on kulunut, tuntuu että mieli on hissuksiin tehnyt alitajuisesti jotain työtä asian kestämiseksi. Mutta minä en silti kuulu siihen porukkaan, joka heti diagnoosin saatuaan on vahva ja taistelutahtoinen ja puhkuu luottamusta siihen, että tämä tautihan kyllä nujerretaan. Mutta totta - näillä pelimerkeillä on mentävä ja varmasti moneen asiaan suhtautuu tämän myötä eri tavalla. Olen jo nyt huomannut sen.

Voimia myös sinulle!