Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Uusi rintasyopä

Hei,
kun luin viestiäsi mieleeni tuli se pelko ja järkytys, jonka koin viime marraskuussa. Ymmärrän tosi hyvin tunteesi. Ehdottomasti pahinta on epätietoisuus, jonkun tuntemattoman odotus, kun ei tiedä mitä joutuu kohtaamaan. Paksuneulanäytteen jälkeen odotin lääkärin soittoa, en voinut kuitenkaan olla paikoillani, vaan kävelin hurjan pitkiä matkoja, pisimmät yli 20 kilometriä puhelin käden ulottuvilla taskussa.

Minulta poistettiin rinta 29.11. ja sytostaatit aloitettiin vasta 17.1. Koko tuon väliajan odotin tietoa jatkosta toivoen, ettei sytostaatteja tarvitsisi antaa. Jokaikinen päivä menin postilaatikolle sydän pamppaillen ja peläten, että siellä olisi kirje, jota en olisi halunnut saada.Yhtenä päivänä se oli siellä.

Jostain kumman syystä pelko hälveni kun sytostaattihoidot alkoivat. Ajattelin, että olen hyvissä käsissä, nämä ihmiset tietävät mitä tekevät. Talven selkä taittui kolmen viikon sykleissä. Hyvin useasti muistelin mitä diagnoosin tehnyt lääkäri sanoi, kun kysyin epätoivoissani "selviänkö minä tästä?" Hän vastasi: "Se riippuu kokonaan omasta asenteestasi miten tämän otat." Jostain syystä tuo oli minun lohtulauseeni. Ajattelin, että jos ei selviäminen ole muusta kiinni, niin minähän asennoidun tähän sillä tavalla, että varmasti selviän. Varmaan meillä jokaisella on oma oljenkortemme, johon tarttua ja joka kantaa.

Viimeinen tiputus oli juuri ennen äitienpäivää ja nyt keskityn hiusten kasvattamiseen sekä kuntoiluun. Jatkan keskeytynyttä kuntosaliohjelmaa, pelaan tennistä ja käyn juoksulenkillä. Nämä antavat minulle hurjasti energiaa ja mielihyvää, sekä uskoa tulevaisuuteen. Elokuussa menen plastiikkakirurgin luo keskustelemaan rinnan rekonstruktiosta.

Minä olen selvinnyt, sinäkin selviät.

Lämpöisin ajatuksin Cinne
Cinne | 12.6.2014 klo 15:56:34