Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: 2013 syöpäsiskot

Hei kaikki syöpäsiskot!
Vastaanpa nyt minäkin tähän Minnan viestiin vaikka en ole syöpäsisko vm 2013, enkä varsinaisesti naisten syöpä foorumin potilas. Mutta kun aloin tänne kirjoitella tämän vuoden alussa tammi-helmikuussa kun mulla diagnosoitiin kielisyöpä niin sain todella hyvää tukea ja tsemppiä teiltä monilta kanssakulkijoilta silloin kun mustat ajatukset ja pelko ja epätoivo valtasi mielen. Isot kiitokset teille kaikille siitä!
Olen käynyt oman taisteluni taudin kanssa ja olen nyt sikäli onnellisessa vaiheessa, että eka kontrolli kolme kuukautta leikkauksen jälkeen on käyty ja mitään ei löytynyt!!! Kyllä jännitti pirusti, voin myöntää. Kolme päivää ennen siivoisn koko huushollin, pesin ikkunat, lattiat, saunan ja siinä samalla tuli pestyä koirakin, piti vaan koko ajan tehdä jotain, että sai ajatukset muualle, saa nähdä kuinka taas syksyllä...
Ikävä asia tämän kaiken muun ohella oli toisen koiran menetys toukokuussa.reppana sairastui niin pahasti, että jouduin viemään sen viimeiselle matkalle.oli aika kova paikka, se kun piti mut järjissä kun mulla oli vaikeat ajat.
No, toinen jäi vielä mutta oli ihmeissään kun kaveri hävisi.
Aikani sitä surin ja päätin, että jos saan terveen paperit kontrollissa, niin otan uuden koiran! Ja nyt mulla on vanhan 7 vuotiaan lisäksi 4 kk ikäinen pentu. Päätin alkaa elää täysillä, nauttia joka päivästä, etsiä joka päivä ainakin yhden ihanan, ja kivan asian, asian jonka vuoksi on hieno elää, ja niitä on ollut itse asiassa joka päivä monta.
Toisaalta hirvittää tämä maailman pahuus, synkkyys ja epätoivo, kunpa ihmiset ymmärtäisi miten paljon mukavampi on elää ilman kateutta, vihaa ja pahaa mieltä...
Minä elän, tässä ja nyt. Hetkessä. Nautin elämän pienistä asioista, arjesta. Saattaa kuulostaa kliseiseltä, ainakin jos joku ns. Normaali, siis terveenä elänyt ihminen tämä lukee. Mutta pitääkö sitten ihmisen todella käydä näin syvällä, että oppii arvostamaan elämää?
No niin, alkaa tulla taas romaani...
Mutta siis näillä mennään. Päivä kerrallaan ja kuten Minna sanoit, terve kunnes toisin todistetaan.
Tsemppiä kaikille, jotka käytte omaa taisteluanne, ei ole helppo tie aina kulkea, mutta kun ei ole sitä ohituskaistaa, niin tätä on mentävä. Kiitos kaikille jotka autoitte minua, toivottavasti joku saa potkua omaan elämäänsä myös tästä tarinasta.
Terv. Lisbe
Lisbe | 18.7.2014 klo 23:55:35