Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Miesten syövät

Robotista selvinnyt

Itse olen ollut eturauhasen liikakasvun seurannassa ja lääkityksessä monta vuotta. Viime aikoina PSA-arvot ovat huonontuneet ja vapaa-PSA laskenut. Ekassa biopsiassa todettiin syövän esiaste ja puolen vuoden jälkeen Gleason 6 pienellä alueella kahdessa neulassa sekä myös prostatiittiä ja atrofiaa (jotka myös nostavat PSAta). Melkoisen jännittyneenä olen tähän peliin osallistunut, manannut heikkoa tsägääni, koska olen vain 53-vuotias. Olen myös ahminut kaikkea ERS:ään liittyvää tieteellistä ja potilastietoa. Onneksi on sellainen koulutus, että näistä asioista jotain lähtökohtaisestikin ymmärtää. Päätin valita robottikirurgian, jota urologi minulle suositti. Mietin kyllä myös tuota brakyterapiaa, joka ei kuitenkaan muutenkin tukkoiseen virtsaamiseeni taitaisi tehdä hyvää. Aktiiviseuranta olisi myös hankalaa monien PSAhani vaikuttavien tekijöiden takia, ja toistuvat biopsiat koen kyllä aika hankaliksi myös.

Jono Peijaksen robottiin ilmoitettiin 2-3 kuukaudeksi, mikä pitikin paikkansa. Leikkausta edeltävät verikokeet, valmennusryhmätapaaminen lantionpohjan harjoittamiseksi (tämän pitäisi helpottaa leikkauksen jälkeistä virtsan karkailua) ja lääkärin sekä sairaanhoitajan vastaanotto. Itse leikkauspäivä selviää varsin myöhään. Leikkauspäivänä klo 8:ksi Peijakseen. Olin päivän toinen potilas, odottelua aamupäivä ja esilääkkeet. Esivalmisteluun heräämöön, jossa laitetaan laskimokanyyli ja valtimokanyyli vas. ranteeseen. Tämä onnistui vasta 3-4 yrityksen jälkeen ja vähän sattui. Lisää esilääkettä suoneen. Oik. olkavarressa oli toistuvia mittauksia tekevä verenpainemittari. Jaloissa painesukat, jotka pumppaavat verta laskimotulpan estoon. Sitten leikkuriin asentoa etsimään. Asento löytyy helposti. ”Nyt tulee suoneen kirvelevää ainetta”, sanotaan. Ei kirvele yhtään, mutta taju menee.

Heräämössä ei suurempia ongelmia, viedään osastolle. Illalla saan ruuaksi vain mehua, liikkua en vielä. Vatsa on kipeä, ehkä 4-5 asteikolla 0-10. Hartiasärkyä ei ole, mitä jotkut muut ovat valittaneet. Kusikatetri on hankala saada sopivaan asentoon. Mitään virtsan purskahtelua katetrin ohi rakkospasmista johtuen ei ainakaan vielä ole esiintynyt. Yöksi saan kipu- ja unilääkettä ja nukun kohtalaisen hyvin. Seuraavana aamuna lääkärin kierto. Kaikki mennyt OK, joskin jotain kiinnikkeitä on pitänyt leikkauksessa irrotella. Erektiohermot on säästetty molemmin puolin. Leikkauksen jälkeisenä päivänä sai syödä ja kävellä osastolla. Kipuihin tuolla kävelyllä ei ollut juuri vaikutusta. Uskoakseni ne johtuvat ihan leikkausviilloista, eikä ainakaan mun tapauksessa vatsaan pumpatusta hiilidioksidista, mitä jotkut muut ovat esittäneet kipujensa syyksi. Sairaanhoitaja pistää hyytymistä ehkäisevää lääkettä ihoon tai sen alle ja tämä sattuu. Levossa olo tuntuu parhaalta, joskin kävellä pitää veritulppien estämiseksi. Iltapäivällä kotiudun, edelleen vatsakipuja (3-4) ja katetri vähän hankala. Pukeutuminen siviileihin oli myös hankalaa.

Kotiin kipulääkkeitä, veren hyytymistä ehkäisevää lääkitystä tulppien varalle ja antibioottia reseptillä. Sairaalassa meni siis vain yhden yön yli. WCssä käynti tuntuu haastelliselta, ummettaa. Ja miten kusikatetrin kanssa virtsataan pönttöön? Luumuja poskeen. Ainakin ERS:n hoitovalinta on nyt tehty eikä tarvitse enää sen kanssa tuskailla. Luulisin, että olo paranee päivä päivältä. Sitten vain jännäämään preparaatin histologiaa, pidätyskyvyn ja erektion palautumista, PSA-kontrolleja jne! Tähän mennessä siis kaikki kutakuinkin reilassa.
Watson | 21.3.2013 klo 21:22:27