Ers, mitä nyt?

Isälläni todettiin ers maanantaina. Tässä on menty koomassa siitä asti. Hän on 66-vuotias, ei muita sairauksia, oikein hyväkuntoinen. Minkäänlaisia syöpään viittaavia oireita ei ole ollut. Ainoa minkä hän kertoi ihmetyttävän on ollut kunnon nopea nousu, mutta tämähän kuulostaa hyvältä asialta! Suvussa ei tiettävästi ole ollut kuin yksi syöpätapaus, isäni siskon pojalla oli kivessyöpä vuosia sitten nuorella iällä (30 vuotias) josta hän on täysin parantunut.

Tuseerauksessa oli tuntunut pientä karheutta ja lääkäri oli ollut kahden vaiheilla laittaako koepalaan. Onneksi laittoi. Psa otettu edellisen kerran 2008 jolloin arvo oli aivan normaali. Ihmetyttää suuresti että tämä ers tieto tuli vain postissa. Heräsi miljoonittain kysymyksiä kun ei maallikko tuota lääkärikieltä ymmärrä! Kirjeessä luki että patologin tutkimassa näytteessä näkyy valitettavasti syöpäsoluja. Jos joku kiltti ihminen joka asiasta ymmärtää voisi vähän suomentaa näitä koetulosten arvoja. Olen etsinyt tietoa netistä, mutta en silti ymmärrä. Eli:

S-PSa 7.7 Ymmärsin että jos on alle 10 niin ei tarvitse ihan kauheasti panikoida?

S-PSA-V 1.2 Tämä on ihan kumma lyhenne, en löytnyt kunnon selitystä, eli mitä tarkoittaa ja onko ihan kauhean huono arvo?

PSA-V/PSA 15% Siis onko niin että mitä pienempi prosentti niin sitä huonompi ennuste? Onko tuo kauhean huono prosentti?

Sitten oli ne gleason ja se toinen arvo. Eli toinen oli luokka 2 ja toinen 4+4=8. Tämä jälkimmäinen arvo tuntuu kauhealta jos kerran on agressiivinen syöpä. Tarkoittaako se että syöpä on nopeasti leviävää vai todella huonolaatuinen? Vai jotain muuta?

Kahdeksan päivän päästä on tyksissä varjoainekuvaus. Olenko ymmärtänyt oikein että tässä toimenpiteessä katsotaan syövän leviäminen kudoksiin? Entä saako tiedon heti tutkimuksen jälkeen vai odotellaanko taas viikkoja että lääkäri viitsii ilmoittaa tulokset?

Olen kyllä näitä lukenut mutta on pää niin sekaisin että en enää edes tajua lukemaani. Syöpää käsittelevistä sivuista tulee tunne että ensin rauhoitellaan että ei se ole enää nykyään kuolemantuomio, ja kun lukee eteenpäin niin saa kuvan että jos on syöpä niin annetaan sen olla siellä kehossa ja sitten ihmetellään sitä aika-ajoin. Siinähän sekoaa kun nyt on jo henkisesti ihan äärirajoilla.

Yksi hoitaja oli sanonut että ei nämä arvot mitenkään vakavat ole, että kyllä se tauti saadaan hoidettua. Lohduttaa se hetken, mutta on niin helppo sanoa kun ei tapaus ole omasta perheestä.

Isäni ja äitini suhtautuvat asiaan paljon rauhallisemmin, mutta itse menen nyt rauhoittavan voimalla ja ilmeisesti aika kauan saa tätä jatkaa. Onneksi teen töitä yksin niin ei tarvitse duunissa vetää mitään roolia ja saa rauhassa olla silmät turvoksissa. Jos vain voisin ottaisin tuon perkeleen syövän itselleni ja isäni saisi olla terve!