Re: Virtsarakkosyöpä ja siitä selviytyminen?

Kiitos "vain minä" kertomuksestasi. Minun kohdalla neuvottelu urologini kanssa johti päätökseen kokeilla Studer-rekonstruktiota. Toisena vaihtoehtona olisi ollut mainitsemasi avanne ja ulkoinen virtsapussi. Aktiivisena 75 v:sena vierastin ajatusta pussin kanssa kulkemisesta ja kuten kerroit nukkuminen tai minun kohdallani vuoteessa vain selällä nukkuminen ei oikein viehättänyt. Keväällä 2014 urologini ehdotti, että jos ensiksi tehdään Studeri ja jos se ei onnistu niin sitten laitetaan avanne. Jos ensksi olisi valittu avanne eikä tulos "viehättäisi" niin Studeri ei enää onnistu.

Toukokuun 27 p:nä tehtiin Peijaksen sairaalassa Studer-rekonstruktio. Neljän kirurgin toimesta 9 tuntia kestäneen operaation aikana minulta poistettiin virtsarakko, vasen munuainen, eturauhanen, umpisuoli ja imusolmukkeita, sekä 70 cm pituisesta ohutsuolen pätkästä tehtiin ompelemalla uusi rakko johon istutettiin oikeasta munuaisesta tuleva virtsajohdin sekä penikseen johtava virtsaputki.

Onnistuneesta leikkauksesta toipuminen sujui ilman suurempia komplikaatioita. Alavatsaan laiteut nestedreenit sekä virtsaputkeen laitettu kestokatetri eivät olleet mukavia - niihinkin tottui sairaalan erinomaisten hoitajien avustuksella.

Sairaalasta pääsin kahden viikon jälkeen kotiin muutamaksi päiväksi ulkoisen virtsakatetrin kanssa. Oli palattava takaisin alavatsaan ilmestyneen nestekertymän takia. Sitä seurasi useampi sairaalassa käynti nesteen poistoon vatsapeitteen läpi pistettyjen dreenin kautta.

Aluksi uuden rakon tyhjentymistä hoidettiin katetrilla ja ulkoisella pussilla, jota opin itse suorittamaan kotona. Siinä olin jossain vaiheessa hieman huolimaton ja aiheutin itse bakteeri-infektion, jota aluksi hoidettin sairaalassa useita päiviä laajaspektrisellä antibiootiilla suoneen ja sen jälkeen suun kautta pillerinä, joka aiheutti suun limakalvon kipeytymistä (tämä oli tavallaan koko operaation epämiellyttävin vaihe).

Heinäkuun aikana jouduin useamman kerran takaisin Peijakseen nestepoistojen takia. Lopullinen kirjautuminen pois Peijaksen potilaana tapahtui elokuun toisella viikolla. Suolirakon huuhtelua suolaliuoksella suoritin kotona aluksi muutaman viikon ajan ohjeiden mukaisesti. Tavoitteena oli rakkoon kertyvän suoliliman takia (suolen pätkästä tehty rakko erittää limaa kuten ohutsuolen kuuluukin ja tämä lima on poistettava ettei aiheuta tukkeumaa. Nopeasti opin, että lima poistuu parhaiten normaalin virtsaamisen yhteydessä, joten lopetin katetroinnin. Sen jälkeen muutama kontrollikäynti Meilahden urologian poliklinikalla. Seuraava kontrolli on vasta toukokuussa 2015.

Syksyn aikana olen sopeutunut erinomaisesti elämään uuden suolirakon kanssa. Päivällä pidän edelleen vaippaa, koska virtsanpidätys pelkästään vatsanpohjan lihaksilla ei ole kovin luotettavaa - saattaa hieman lorahtaa varsinkin vatsalihaksien jännittyessä.

Yöksi olen pannut päällä Attendsilta hankitut inkontinenssihousut, jottei vuode kastu vahingossa. Olen myös oppinut kellon avulla heräämään pissalle noin 2 tunnin välein sillä rakossa ei ole hermoja, jotka kertoisivat ajoissa rakon täyttymisestä. Päivällä ei tätä ongelmaa juurikaan ole sillä jäljelle jäänyt oikea munuainen tunnistaa paineen kun rakko rupeaa täyttymään. WC:ssä käyntiväli päiväsaikaan on noin 3-5 tuntia, eikä päivävaippa kastu kuin harvoin.

Sanoisin, että elämä on palannut lähes entisiin uomiinsa hidastamatta menoa. Erektio on eturauhasen poiston seurauksena hiipunut, mutta vaimon kanssa halut ja nautinto ovat tallella. Olen todella onnellinen uudesta rakostani ja kiitollinen urologeille, että suostuivat tähän avannetta huomattavasti komplisoidumpaan operaatioon.

Olen ilmoittanut urologilleni, että olen tarvittaessa käytettävissä vertaistukihenkilönä, kuten Matti Mero oli minulle.