Re: prostatan poisto

Kuules lupaava urheilijanuorukainen! Minä olen 68-vuotias nainen, mieheni sairastaa parantumatonta syöpää (ei eturauhas-). Tunnistan kuitenkin naiskumppaniisi kohdistuvan turhautumisen ja jopa raivon, koska jotain samantapaista olen kokenut itsekin mieheni taholta. Mitä me seksistä odotamme? Kuka vastaa siitä että odotuksemme toteutuvat? Osaammeko ilmaista kumppanillemme mitä todella haluamme? Ainakaan meijän suhteessa emme osanneet. Minä olisin halunnut hellyyttä, hiljaista puhetta, läheisyyttä, mies halusi - en tiedä mitä - mutta ainakaan aktin aikana ei puhuttu mitään. Minusta vaikutti siltä että naiminen oli miehelle jonkinlainen ikävä velvollisuus, kuin suihkussa käynti. Jälkeenpäin tunsin olevani vähän likainen.

Paljon onnettomuutta olisimme voineet välttää jos olisimme osanneet puhua silloin kun oli puhumisen paikka. Nyt puhumme paljonkin, mutta on jo myöhä, koska syöpä kolkuttaa kallonpohjaa.

En minä osaa sinua neuvoa, mutta miten olis, urheilijanuorukainen, jos lähestyisit naistasi ihan vailla panssareita. Sanoisit että rakastat, että pelottaa. Kysyisit pelottaako häntäkin? Minä oikein vahvasti toivon että saisit jotain uutta ajateltavaa tästä tilityksestäni.