Re: Levinnyt ERS ja nyt meinaa paniikki iskeä

Hei taas! Voi että...vaikeita kysyt. Hoidon jälkeisenä kituviikkona ei paljon läheiset voi tehdä. Olo kohenee ajallaan ja mielikin virkistyy. Olen avoimen tiedotuspolitiikan kannalla. Puhumme avoimesti vaimon, lasten ja muiden läheisten kanssa tilanteestani. Se on mun juttu. Raportoin jopa labratulokset. Voi kuulostaa hassulta. Joku toinen voi ajatella ihan eri tavalla. Tämä on hyvin yksilöllinen asia. Ehkä tää avoimmuus on osaltaan mun terapiaa.
Olin 50 kun sain diagnoosin. Luulin silloin kuolevani parissa vuodessa. Aikaa on kulunut pian 10 vuotta. Kyllä ne hoidot on antaneet paljon hyviä vuosia.
Mun lääkäri Hyksissä oli Timo Joensuu. Oli kyllä hyvä ja rohkaiseva. Ensimmäinen hoitoketjusta, joka antoi toivoa. Mun nykyinen onkologi on aivan huippu tyyppi. Valo tulee huoneeseen, kun hän astuu sisään. Käy jopa morjestamassa, kun olen myrkkytiputuksessa. En vois kuvitella parempaa lääkäriä. Tämä suhde on myös hyvin tärkeä. Vaikka tilanteeni on vakava ja vaihtoehdot vähissä, antaa se toivoa. Tässä äijä vielä sinnittelee hengissä.
Toivottavasti osasin jotain sinulle valottaa....