Re: Sacrococcygeal Teratoma

Hei,
Meillä teratoomaa ei havaittu raskauden uä-tutkimuksissa, joten teratooma oli melkoinen shokki. Vauva syntyi etuajassa, rv 35. Synnytyksen jälkeiset päivät olivat kamalia, oli epätietoisuutta ja suuri huoli vauvan selviämisestä, vaikka mitään akuuttia hätää ei ollutkaan. Tuossa vaiheessa lääkärit eivät osanneet sanoa mikä kasvain oli, teratoomaa vasta epäiltiin.

Meidän tytöllämme teratooma oli lähes kokonaan kehon sisällä. Päällepäin näkyi vain peukalonpään kokoinen, ehkä n. 1 cm korkuinen paukama pepussa. Kokonaisuudessaan kasvain oli n. 2 cm x 3 cm x 5 cm kokoinen. Asuimme tuolloin Itä-Suomessa, joten meidät lähetettiin suoraan synnäriltä 500 km päähän Helsinkiin. Teratooma leikattiin lastenklinikan kirurgian osastolla, kun vauva oli 9 päivän ikäinen. Leikkaus meni hyvin, ja teratooma saatiin poistettua kokonaan. Myöhemmin patologi vahvisti, että teratooma oli ollut hyvänlaatuinen, kuten SCT hyvin usein vastasyntyneellä onkin.

Toipuminen oli nopeaa. Kotiin pääsimme 12. päivänä leikkauksesta. Oli uskomaton tunne saada viedä vauva kotiin. Vauva-arki oli heti melko lailla normaalia - ja ihanaa! Leikkaushaavoja suihkuteltiin ja antibiootteja annettiin, eipä juuri muuta erityistä. Sairaalassa kävimme kontrolleissa aluksi usein.

Tyttö on kotiutumisesta lähtien voinut erinomaisesti! Meillekin kommentoitiin hyvin usein sitä, että tyttöä katsomalla ei olisi millään voinut arvata mitä hän on käynyt läpi. Alkuvaiheessa oli pientä hankaluutta leikkaushaavan tulehtumisen vuoksi ja tämän vuoksi tytölle tehtiin uusintaleikkaus 1 v. ikäisenä. Toinen leikkaus oli kuitenkin varsin pieni operaatio ensimmäiseen verrattuna. Motorinen kehitys oli himpun verran hitaampaa kuin ikätovereilla, joten puolivuotiaasta reilu vuoden ikään kävimme fysioterapiassa kerran 1-2 viikossa motorisen kehityksen tukemiseksi. Fysioterapia loppui kun tyttö oppi kävelemään 15 kk iässä, ihan normaalin rajoissa siis. Tämän jälkeen meno on ollut ihan samanlaista kuin muillakin! Potalle oppimisessakaan ei ollut mitään ongelmia.

Nyt tyttö on reipas 3,5 -vuotias. Hänellä on "terveen paperit", eikä sairaus oireile tai vaikuta hänen elämäänsä millään tavalla. Kehitys on ollut kaikilla osa-alueilla täysin normaalia ja iänmukaista. Muistona teratoomasta hänellä on varsin huomaamattomat leikkausarvet sekä kontrollikäynnit sairaalassa puolivuosittain, ei muuta. Olemme muuttaneet sittemmin Oulun seudulle, ja nyt kontrollit tapahtuvat nyt Oysin hematologisella. Meillä kaikki on siis mennyt varsin hyvin.

Jaksamista ja voimia teille molemmille, Simone ja Tallukka!