neuroblastooma st4

Hei kaikille! Kirjoitin viimeksi syksyllä tänne, poikamme on sairastanut neuroblastooma st4:sta nyt vuoden ja viime kirjoituksessani kerroin, että olimme saaneet tiedon, jota kukaan ei halua kuulla, eli että syöpä ei ole parannettavissa. Uutinen oli musertava ja loppuvuosi meni jotenkin oppiessa elämään tämän asian kanssa.

Tammikuussa 2008 löysin (kiitos Akuutti-ohjelman ja sen erään ihanan avuliaan työntekijän) Docrates-klinikan ja otin yhteyttä sinne. Ja niin siinä sitten kävi, että pojallemme tehtiin onkolyyttinen virushoito helmikuussa. Hoito onnistui hyvin, ilman sen kummempia haittavaikutuksia, ja olen niin kiitollinen koko klinikan teamille! Kasvain pieneni hoidon myötä ja luuydinnäytteestä ei löytynyt enää neuroblastoomasoluja, ekan kerran diagnoosista. Mibg-kartta n. 3viikkoa sitten näytti kuitenkin taudin aktiivisuuden luustossa, mutta toivon, että myös siellä olisi "kuolemassa" olevia syöpäsoluja. Huomisesta ei kukaan tiedä, eikä siitä, miten tilanteemme tulee tästä kehittymään, kuitenkin nyt tauti on pysynyt aisoissa viime lokakuusta asti (silloin sai kantasolusiirron ja viimeiset sytostaatit). Tällähetkellä menee Roaccutan ja seuranta. Tämän halusin kertoa siksi, että aina on toivoa ja elämässä tapahtuu joskus uskomattomiakin asioita. Poikani on ollut minun opettajani tämän vuoden, hän on opettanut minulle sen, miten jokainen päivä on elämisen arvoinen, ja hän on opettanut minua näkemään asioita, joita en ennen edes huomannut. Vaikka syövän musta varjo seuraakin meitä joka päivä, mahtuu päiviimme paljon naurua ja ilonkiljahduksia, toivottavasti ne kaikuvat korvissamme pitkään! Teille kaikille toivon sydämestäni voimia ja toivonkipinöitä, kevätaurinkoa ja jaksamista.
- ei enää niin yksinäinen susi -