mukava oli kuulla teidän tilanteestanne Äiti T.R:

minä olen suurin piirtein viikolla 14.. ja tosi asiassa vierastaa tosi paljon se, mitä nämä hoitajat täällä syöpäosastolla sanovat, kun alkavat huomaamaan kasvavan vatsani..... ja meillä kun on muutenkin jo lapsia ennestään :) (ja olen vielä aika nuorikin....) siis muitakin, kuin tämä leukemiaa sairastava lapseni. Itse asiassa raskaus tuli täysin nurkan takaa.. tein testin, kun lapsellani oli juuri todettu leukemia, ja säikähdin kyllä. Onneksi mieheni osasi oikealla tavalla tukea ja pääsimme pahimman yli.. tiedän, että tulee olemaan yhä rankkaa, mutta lapseni/lasteni takia silti jaksan.
Ja onneksi hoidot ovat edenneet hyvin kuitenkin.

Joo.. juuri tuota joskus mietin, että kun välillä lipsuu se tarkkaavaisuus; eli etenkin mieheni "unohtelee" (tai ei äkkiseltään kuvittele tarvitsevansa=käyttää paksusti vessapaperia) käyttää suojahanskoja, kun pyyhkii sytostaattihoitoja saavaa lasta.. että kuinka vaarallista sekin sitte jo on..? ja jossain mielessä itse miettii, vaikka tarkka olisikin, tätä tulevaa vauvaa: meneekö kaikki hyvin, ja onko vauva sitten terve.. ettei vaan ole altistunut jotenkin sytostaateille hänkin sitten.. uh.. tämmöistä..

Välillä en kyllä ajattele koko raskautta, välillä ahistaa kasvava vatsa (ja sen näkyväksi tuleminen), mutta toisaalta taas; jossain mielen pohjalla olen asiasta silti iloinen. =)