Re: lapsellani on Wilmsin tuumori

Hei,

ajattelin vastata sinulle kohta 1,5 vuoden syöpäkokemuksella. Tyttärelläni, nyt 10v, todettiin rabdomyosarkooma stage 4 marraskuussa 09. Heti sanottiin, että tästä on mahdollisuus parantua, mutta kyseessä on raju tauti. Sinun laillasi pelkäsin että meille sanotaan, ettei syöpä paranekaan. Protokolla vietiin loppuun ja intensiivihoidon kynnyksellä kuvattiin, kun kaiken piti olla hyvin, kuvissa näkyikin 3 uutta kasvainta. Päätettiin tehdä heti perään toinen intensiivihoito, jota ennen kuvat olivat vihoidn puhtaat. Intensiivihoitojen jälkeen aloimme löytää uutta elämäämme syövän jälkeen, käyden tiiviisti kontrolleissa. 3 kuukautta intensiivihoidoista kuvattiin jälleen, tuloksena 3 uutta kasvainta. Silloin kuulin ne sanat, joita olin pelännyt henki salpautuen: tyttäreni syöpää ei pystyttäisi enää parantamaan. Hänet leikattiin, hän sai lisää sädehoitoa ja uutta sytostaattia - tuloksena kasvainten häviäminen ja luuytimen paha lamaantuminen, mutta vain kuukaudessa oli ilmaantunut taas 2 uutta kasvainta. Lisää sädehoitoa. Suunnitelma uudesta sytojaksosta hylättiin. Nyt hänelle harkitaan Nexavaria aloitettavaksi ja mahdollisesti myöhemmin uusi syto. Uusimmatkin kasvaimet ovat näppituntumalla hävinneet, mutta kuka tietää mitä muualla taas tapahtuu.

Kaiken tämän keskellä me teimme matkan Kanariansaarille. Tyttäreni on täynnä elämää ja positiivisia ajatuksia. Totta kai kuolemanpelko on läsnä koko ajan. Mutta tällä hetkellä hän voi hyvin, koimme hienoja hetkiä matkallamme ja nautimme siitä täysin sydämin. En halua antaa sinulle huonoa esimerkkiä siitä, että niin voi todella käydä, että se päivä voi todella tulla, vaan haluaisin valaa sinuun rohkeutta ja voimaa kestää sitä pelkoa. Tähänkin tottuu, vaikka ajatus elämästä ilman tyttöäni meinaa musertaa minut. Pelon kanssa oppii elämään eikä sen saa antaa estää nauttimasta tästä elämästä, mikä meillä tällä hetkellä on. Tässä ja nyt.

Aurinkoisia ajatuksia sinulle!