dokumentti kympiltä

Huh huh, erehdyin eilen katsomaan Mirja Pyykön 25v vanhan dokumentin kympiltä. Enkä sitten nukkunutkaan viime yönä laisinkaan. Oli niin ahdistavaa katsoa, millä tolalla asiat olivat silloin, miten lyppiä tehtiin ilman nukutusta, lasten syöpäosasto ilman spesialistien virkoja ym ym. Ja kuitenkin istuin tv:n ääressä kuin liimattu. Mutta minkälaisen muutosvyöryn kaksi äitiä voikaan saada aikaiseksi, kun ei anna periksi vaan ottaa yhteyttä toimittajiin ja vie asiat sitä kautta rohkeasti julkisuuteen! Heille kuulunee osittain kiitos nykyisestä tavasta hoitaa ja lievittää kipua kaikin mahdollisin keinoin, siitä että päättäjät tulivat tietoisiksi asioista. Silittelin yön nukkuvan syöpälapseni poskea. Kun kerran kohtaloni on olla syöpälapsen äiti, onneksi en joutunut tähän tehtävään 25v sitten.