kouluun tai päiväkotiin meno

Tämä on mielenkiintoinen muutos. Meillä Annan piti alunperin mennä kouluun lokakuussa 2008. Se siirtyi. Seuraavan kerran koitettiin marraskuussa 2008. Oli pari päivää ja tuliaisina tauteja ja taas sairaalapäiviä. Lopulta kouluun mentiin osapäiväisesti vasta loppiaisen jälkeen.

Vielä tämän jälkeenkin poissaoloja infektioiden ja tutkimusten jne takia oli tosi paljon. Koska itse olen yrittäjä ja syksyn vielä äitiyslomalla ja sitten hoitovapaalla niin pystyimme venymään. Olen miettinyt miten olisimme pystyneet toimimaan jos olisi pitänyt järjestellä poissaoloja yksityisten työnantajien kanssa.

Ei voi välttää ajatusta että mentaliteetti on että erityishoitorahapäiviä vanhemmille pyritään vähentämään. Muttamutta... ollenkaan ei ajatella perheelle aiheutuvaa stressiä siitä kun sitten pienillä soluilla ja kesken hoitojen lapsia viedään päiväkoteihin ja kouluun ja seurauksena on sairastumia ja erilaisia järjestelyitä. Kuka tarkkailee siellä päiväkodissa/koulussa sitä syöpälasta että tietää lähteä päivystykseen tarvittaessa. Tai koulupäivän jälkeen - pitääkö lapsen olla yksin kotona valvomatta useita tunteja? Tai kun lapsi on yli 10-vuotias niin vanhemmilla ei ole edes palkallista vapaata hoidon järjestämiseksi. Poissaoloja tulee paljon! Anna oli 12-vuotias keväällä mutten olisi pystynyt täysipäiväiseen työhön mitenkään. Puhumattakaan huolesta joka seuraa töihin mukana. Halutaanko siis siirtää kustannuksia töistä poissaoloista Kelalta yksityisille työnantajille? Ei ole viisasta. Mikään yksityinen työnantaja ei katso arvaamattomia useita poissaoloja töistä kovin hyvillään. Seurauksena siis lisää stressiä terveyshuolien lisäksi myös toimeentulosta ja työpaikasta. Ei nyt ihan loppuun asti ajateltua. Mutta ilmeisesti ei jälleenklään katsota koko perheen tilannetta vaan vain yksittäisen sektorin näkökulmasta?

Edelleen meillä Annalla on keskimäärin joka ikinen viikko vähintään yksi labra/sairaala tms käynti. Ripotektuna satunnaisiin aikoihin. Ja kun jo pelkästään kontrollikuvaukset - vaikka kestävätkin vain muutaman tunnin kerrallaan ovat henkisesti niin raskaita että vaikea olisi orientoitua töihin sellaisen jälkeen loppupäiväksi.

Jonkun pitäisi taas katsoa asioita hiukan laveammin. Hyvä on että lapset pääsevät normielämän makuun asap mutta hankalaa on kun kelan erityisraha katkeaa ilmeisesti samantien joka johtaa taas ihan uusiin ongelmiin?

Ja pakko kyllä todeta etten meille väkisin haluisi yhtään ylimääräuistä korvatulehdusta tai mahatautia joita varsinkin päiväkodeissa pyörii. Riittävästi on tullut sairaalamaailma tutuksi =)