Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Haimasyöpä

Kiitos vastauksesta. Elämä on tosiaan vuoristorataa ja ajoittain todella raskasta. Huoli omasta jaksamisesta ja 16 ja 18 v. lasten jaksamisesta on jokapäiväinen. Jätin opiskelunikin, jotta voisin keskittyä mieheni hoitoon ja viettääkseni mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan.
Vaikka lääkärit meitä omaisia väistelevätkin, ovat sairaanhoitajat onneksi tukeneet ja neuvoneet asioissa eteenpäin. Itse sosionomiksi opiskelevana pohdin jatkuvasti kokonaisvaltaista potilaan hoitamista. Tietokannat ovat jo pääosin yhteneväiset, mikä on mielestäni suunta parempaan. Kommunikaatio ja siinä esiintyvät katkot sen sijaan ovat turhauttavia. Myös syövän agressiivisuudesta johtuen on meillä ollut tarve saada enemmän tukea ja nopeammin, kuin mitä se normaalikäytännöillä on ollut mahdollista. Onneksi kipuklinikka on lupautunut auttamaan katkojen välttämiseksi hoidon suunnittelussa.
Tuohon lääkärien väistelyyn vielä palatakseni,on varmasti totta, että syöpälääkärin työ on usein epäkiitollista ja työhön ehkä tulee suhtautua jotenkin etäisesti, että sen henkisesti kestää. Mielestäni empatiaa voi kuitenkin parhaiten osoittaa juuri tilanteen hyvällä selvittämisellä asiakkaalle. Myöskään havaintojaan ei tulisi siirtää seuraavan lääkärin kerrottaviksi. Konsultaatiota tulisi mielestäni käyttää enemmän epävarmoissa tapauksissa.
Sote uudistusta jotenkin tässäkin tilanteessa pohdin, että potilasjärjestöjen ääni juuri esim syöpäpotilaiden hoidon osalta olisi tärkeä saattaa päättäjien tietoon. Suuret eriytetyt erikoissairaanhoidon yksiköt eivät ehkä kuitenkaan palvele potilasta parhaalla mahdollisella tavalla. Myös kokemus Kotisairaalasta on tällä hetkellä enemmän negatiivinen kuin toiveita ylläpitävä. Siellä kun kommnetti oireenmukaiseen hoitoon oli, ettei kannata labrakokeissa käydä kun ne tulokset ei kuitenkaan parane. Omainen kysyy vain hämillään, että miten sitä oireenmukaista hoitoa voidaan antaa jos ei seurata ja lasketa lääkeannoksia esim painonmuutoksen mukaan.
Toivon sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää ja helpotusta henkiseen ja fyysiseen vointiin ja jaksamista. Vaikka tälläinen toivottelu itsestäni joskus tuntuukin ulkokultaiselta, olen koko sydämestäni sanojeni takana ja toivon enkeleitä matkallenne.
tiha | 15.10.2013 klo 09:04:10