Re: En ole vielä valmis menettämään elämäni rakkainta ihmistä

Minun äidilläni todettiin myös vatsasyöpä viimevuoden maaliskuussa ja hän menehtyi valitettavasti marraskuussa. Olen itsekkin vasta 21 vuotias, joten ymmärrän miten rankkaa se on tässä iässä. Mutta tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että sinun äitisi tarina olisi samanlainen ja toivoa ei kannata menettää!

Ainoa asia mitä haluaisin todella sanoa on, että vaatikaa parasta hoitoa mitä on saatavilla. Ja välillä sitä pitää oikeasti vaatimalla vaatia, koska lääkärit saattavat hinkata vastaan (etenkin jos heillä on jotain vahvoja ennakkoluuloja tiettyjä hoitoja kohtaan) ja se on todella turhauttavaa, mutta sen arvoista. Äitini itse etsi tietoa uusista hoitomuodoista ja hän olisi päässytkin pitkän taistelun jälkeen uudenlaiseen leikkaukseen Helsingissä (vasta kokeellinen, mutta paljon kannustavia tuloksia huom. hänen työkaverin parantui täysin samasta syövästä tämän myötä), mutta komplikaatoiden vuoksi tämä estyi. Harmittaa hirveästi että en pistänyt merkille tämän hoidon nimeä, koska olisi kiva antaa teille lisätietoa asiasta (vanhoilliset lääkärit harvoin eden kertovat potilaille näistä).

Sinä ja sisaruksesi käytte varmasti läpi yhtä hankalimmista asioista mitä ihminen voi kokea ja toivotan teille kaikille hirveästi voimia. Ainoana lapsena voin sanoa, että sisarusten välinen liittonne tuo varmasti teille paljon kaivattua tukea. Ja muista että ei sinun aina tarvitse pysyä vain vahvana vaikka se siltä voi tuntua. Itsekin pidin esitystä yllä ja olin aina pirtsakka ja suljin tunteeni pieneen pulloon, mutta siitä on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä.

Anteeksi tämä sekava viesti, mutta tähän liittyviä ajatuksia on välillä niin hankala saada sanottua selvästi. Jos sinulla on mitä vain kysymyksiä, niin olen avoin vastaamaan kaikkiin mahdollisimman totuudenmukaisesti! Taas, voimia ja jaksamisia sinne