Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: Haimasyöpä

Lyhyesti tähän kommentoin, eli en voi sanoa, että tämä meidän kokemuksemme on yleistettävissä, mutta jotain asioiden laidasta kertoo mm. vähän aikaa sitten julkistettu tieto syöpäkuolemista eri puolilla Suomea. Espoon lukemat olivat karmeaa luettavaa. Ilmeisesti julkisen terveydenhuollon ruuhkaisuus ja säästöt vähentävät lähetteiden tekemistä erityissairaanhoitoon. Virheellisiä diagnooseja tehdään vain kliinisen tutkimuksen perusteella, miehelläni se oli masennus. Vatsaoireet kun tulkitaan ilman kuvia masennuksen oireiksi. Kuuliainen potilas uskoo lääkärin sanaan, ellei vakavampia oireita ilmaannu.

Myö naapurini kokemus hoidon laadusta oli melko vastaava. Naapurini (mies) sairasti maksasyöpää ja sai hoitoa pitkälti lähinnä vain selkäkipuun. Diagnoosin saatuaan pääsi sairaalassa sellaiselle osastolle, että vaimo otti pian pois, kun koki ettei hoitoa oikeasti ollut.

Toisaalta viimeinen hoitojakso Jorvissa oli kokemuksena hyvä. Lääkäri otti minut vastaan ja vastasi kysymyksiini mieheni tilasta. Myös sairaanhoitajat olivat vastaamassa tarvittaessa. Ainoa asia, jota olen jäänyt hieman ihmettelemään on se, että ruokaa ei tarjottu viimeisinä kolmena päivänä vähäisen ruokahalun vuoksi. Sanottiin, että saa pyytää ihan mitä vaan milloin vaan. Eihän potilas, jolla ei ole ruokahalua osaa tai muista sitä tehdä. Kotona ollessa pidimme säännöllistä pientä ruokailua hyvin tärkeänä. Kunto romhtikin mielestäni nopeammin, mitä olin odottanut juuri ruuan puutteen vuoksi. Voihan tietysti olla, että maallikkona vain haluan asiat näin nähdä. Se minkä havaitsin oli kuitenkin taistelutahdon romahdus osittain varmasti energiapuutteen vuoksi.
tiha | 4.12.2013 klo 08:16:54