Re: Kuinka tsempata "kuolemaan tuomittua"

Hei. Kuuntele Petri Laaksosen kappale Anna minun mennä. Se ton todella kaunis ja herättää minussa niitä ajatuksia joita koin vastaavassa tilanteessa kuin sinä olet nyt.

Itse en saanut rohkeutta puhua isälle kuolemasta vaan puhuin vain siitä kuinka lääkkeitä nyt vaihdetaan, siksi olet niin väsynnyt ja omissa maailmoissa enkä kenenkään antanut puhua kuolemasta tai voivotella isän kohtaloa jotka häntä tulivat katsomaan saattohoidossa. Pelkäsin niin kovin, että isä ymmärtää sitten lähtevänsä pian eikä mitään ole enään tehtävissä. Siltä halusin häntä suojella. Isä meni viikkoa ennen kuolemaansa "sekaisin" johtuen maksatoksisuudesta ja saattohoidossa oli lauantaista tiistaihin. Omissa oloissaan ja välillä availi silmiä ja puhui mutta pääasiassa vain eleili ja liikehti levottomasti johtuen suurista kivuista.

Itse kyllä toivoin ja pyysin, että isä pääsisi pian pois kärsimyksistään mutta silti en vain halunnut hänen sitä ymmärtävän mitä tuleman pitää vaikka varmasti ymmärsi sen paremmin ja aikaisemmin kuin kukaan muu...

Voimia Sinulle!