Re: Syöpä voitti

hei !!

Otan osaa suureen suruusi. Itseltä kuoli äiti 8.5.2014 aivosyöpä vei olin yötä päivää viimeiset kaksiviikkoa toukokuus äidin vierellä. Aluksi saatat tuntea , että olet turra , saatat kieltää tämä ei tapahdu minulle ja sitten jossain vaiheessa tulee suru , että tavallaan tajuaa mitä todella tapahtunut ja kaikki yhteiset muistot.. tuo on ihan normaalia sitä ei kannata säikähtää.. mulla on ollut äidin kuoleman jälkeen vaikeaa osa minusta kuoli äitini mukana.

Aluksi itsellä oli että sairaalassa ollessa välillä ajattelin , kumpa taivaan isä ottas äidin mukaansa, koska hän oli kipeä ja sitten äiti kumminkin sinnitteli kuoli vain 66vuotiaana =( sitten kun äiti oli kuollut aamu kuudelta vielä aamu 7 olin hänen luonaan ... aluksi ajatteli tämä on järkyttävää painajaista , tämä ei ole totta. Nyt kuukausi äidin pois menosta ikävä on valtava minulla on äidin vaatteet ja kirjat ja tauluja , joita hän maalasi .. päivät mnenee sumussa jollain tapaa , kotona olen nyt vasta jaksanut siivota koko alku kevät oli kodin ja sairaalan välillä kulkemista koti jäi aivan tois sijakseksi ja hautajaisis vasta tajuaa jollain tapaa hyväksyy asian tai niin itsellä kävi ja jotenkin ymmärsi tilanteen loppuliisuuden. hautajaisten jälkeen tulee tyhjyys ja siinä saattaa kokea palon tunteita .. itsellä jokainen aamu ollut sinnittelyä , että edes kissojen takia olen jaksanut nousta ja nyt jo vähiinsä olen saanut asunnon ja varastot siivottua ... toivon sinulle ja lapsille voimia tulevaan !! ja puhukuu lasten isästä , ja toivon , että teillä on tuki verkkoa läheiset ja suku .. itselläni oli onneksi ystäviä ja sukulaisia jotka ovat vieläkin tukena. Voimia ja hetki kerrallansa sitä toivon teille ! lämmin osanottomme ...


Terveisin
Kaisa