Re: Miten tuen syöpäsairasta vanhempaa?

hei nuupunuu !
Tiedän mitä käyt läpi, vaikka kuulostaa varmaan kliseeltä.. itsellä sama tilanne olen 33v perheen tytär ja äidilläni pitkälle levennyt syöpä rintasyövästä alkoi 2003 ja siitä meni luihin 2006 ja nyt 2013 päästä kertalleen leikattiin ja 2014 maaliskuussa päässä kasvaa uusi syöpä kasvain ja mitään ei ole tehtävissä.
Itse ainakin olen ollut sairaalassa äidin vierellä todella paljon , mulle keroottu , että syöpä potilaalle kannattaa jutella ihan arkisista asioista , miten esim työpäivä on mennyt ja olla läsnä ja silittää kädestä esimerkiksi. kuulemma syöpäpotilaalle varsinkin loppuvaiheissa on tärkeää, että omainen/ omaiset ovat läsnä.

Itse osaan suhtautua kuolemaan vaikak todella kauhiaa rakkaasta äidistä on luopua sitä en itsekkään meinaa käsittää, vaikka olen rukoillut, että äiti saisi rauhallisen lähdön , koska äidilläni tuskat on kauhiat vaikka on morffini ja kipulaastari käytössä kokoajan.
Sinun kannattaa käydä läpi omat tunteesi ja lapsuuttasi mitä muistoja isästä on? millaiset teidän välit on ja mitä itse koet isältäsi saaneen kasvatuksen ja roolimallin pohjalta ? ja kuolema se on sellainen mustamörkö ja tuntuu todella pahalta ajatella ,itse olin saattamassa anopin hautaan 2vuotta sitten olin hänen vieressä sairaalassa kun veti viimeisen henkäyksen , hänen lähtö oli hyvin rauhallinen. Mikäli olet isäsi vierellä niin lähdön hetkeä ei kannata pelätä se voi olla rauhallinen , kuin nukkuessaan siirtyy ikuisuuteen tai sitten saattaa puhua todella sekavia ennenkuin sydän lyö viimeisen kerran. Itse olen ollut hautausmaalla töissä monet kaudet niin siellä näki jokapäivä kuolemaa ja hautajaisia siivosin jopa vainajien säilytys tiloja , itsellä ei kuolema ole mikään kauhia pelottava asia työpaikan kautta opin suhtautumaan siihen tavallaan niin luonnollisella tapaa .. ja kukaan ei tule rajan takaa kertomaan mitä siellä on... kannattaa järjestää se ns. kuoleman hetki hyvin rauhallinen ja jos kipuja on ne kannattaa esim morfiini ja kipulaastarin kans kivut saada pois .. ja kun ihminen vetää viimeisen henkäyksen sydän vain lakkaa lyömästä ja lääkäri toteaa kuolleeksi siinä tapauksessa ja omainen tai omaiset saa olla siinä ihan vieressä jos pystyy mutta ei ole pakollista.

Uskon, että tärkeintä , että olet läsnä jos suinkin voit niin isäsi vierellä, tiedän ettei se tunnu eikä ole helppoa. itse käyn tyttärenä samaa läpi äidin kanssa lähinnä itse mietin että miten kestää , kun näkee, että toinen todella menehtyy ? ja äiti on ollut mulle rakas ja hyvät välit ovat olleet aina niin itsestä kuolee osa äidin mukana pois.. mutta itsekkin toivon äidilleni rauhallista loppua ja olen lääkärin ja hoitajien kanssa sopinut että niin paljon kipulääkettä kuin vain voi antaa ihan viime minuuteille , ettei äitini tunne tuskia. Voimia sinulle nupunuu !!! et ole yksin asian kanssa ...