Re: Taistelu päättynyt

Otan osaa. Suru on pitkä matka. Niin olen usein kuullut sanottavan ja kai se pitää paikkansa. Oman äitini kuolemasta on pian viisi vuotta. Ikävä jää, suru kulkee rinnalla. Monenlaiset tunteet ja vuoristoradan saa omaisen menettänyt kokea. Sen mitä olen havainnut, se kaikki jättää jälkensä. Mikään ei ole niin kuin aiemmin, aika jakautuu kahtia. On aika ennen ja jälkeen. Mutta siitä selviää. Minullakin olisi äitille ollut vielä paljon asiaa. Äiti olisi iloinnut lapsestani. Voi, niin paljon jäi kesken. Välillä pitää surra, muistella ja itkeä.

Voimia.

Elokuu