Re: Isän tuore syöpädiagnoosi ja oma jaksaminen

hei,

Myös minun isällä todettiin syöpä muutama viikko takaperin. Kyseessä on ruokatorven syöpä joka on levinnyt keuhkoihin sekä maksaan.

Hän yrittää olla positiivinen mutta selkeästi on masentunut.

Meitä tyttäriä on 3 mutta olen ainoa joka haluaa isästä huolehtia ja joka siellä käy. Hoidan isän asioita yksin ja kannan tämän surun myös yksin. Olen 30 vuotias.

Hän on nyt sairaalassa. Odotamme koepalatuloksia maksasta. Mutta elämää ylläpitävästä lääkityksestä on puhuttu. Leikkaushoito ei ole mahdollinen kun syöpä levinnyt.
En tiedä oikeastaan tilanteesta yhtään mitään. Tuntuu etten saa tietoa mistään. Häntä ollaan siirtämässä laakson sairaalaan. Tullaanko häntä enää kotiuttamaan ja kauanko yleensä tällainen syöpäpotilas elää? Hän saa ravinnon yksinomaan nyt PET letkun kautta ohutsuoleen.

Käyn sairaalassa pitämässä hänelle seuraa joka päivä. Käyn töissä, käyn hoitamassa hänen asiansa ja menen sairaalaan ja sieltä nukkumaan ja taas sama rumba seuraavana päivänä. Alan olemaan aika loppu. Mutta jaksan, koska tiedän ettei aikaa enää ole paljon.

Olen ihmeissäni miten hyvin kykenen toimimaan arjessa. Jopa nauramaan ja vitsailemaan. Jotenkin kaikki on niin absurdia. En jaksaisi vastailla kyselijöille että miten isällä menee, onko kuulunut uutta. Jotenkin tuntuu siltä että olen vain tietopankki. Mutta kukaan ei välitä hänestä tai mustakaan. En ymmärrä miten kykenen olemaan näin viileä asian suhteen. Surun aika tulee varmaan myöhemmin. Nyt vain suoritetaan.

Ystäväni isä kuoli tänään sydänkohtaukseen ja jotenkin ajattelin että olisipa isänikin poistunut yhtä nopeasti eikä tarvitsisi kärsiä taudista joka on ilmeisen parantumaton.