mieheni ruokatorven syöpä

Tiistaina se on sitten se leikkaus edessä..tunnelmat vähän sitä sun tätä..Tietenkin melko toiveikkaat,mutta en mahda pelolleni mitään,mieheni ottaa paljon rauhallisemmin,en tosin näytä todellista pelkoani hänelle,vaan yritän olla suht normaali..jännittää häntäkin tietenkin,mutta eritavalla kuin minua.Mutta luottaen ja uskoen kirurgiin ja siihen että syöpä saadaan pois ja kaikki menee hyvin,on vain pakko jaksaa uskoa ja toivoa..ei tässä muutakaan voi..