Ruokatorvensyöpä

Hei,

Haluan kirjoittaa tänne ja kertoa, miten vaikea syöpä ruokatorven adenokarsinooma on. Äidilläni se todettiin helmikuussa 2014 tähystämällä, koska hän ei enää pystynyt nielemään kiinteää ruokaa ja hän kärsi jatkuvasta oksentelusta. Ruoka ei mennyt alas.

Tästä syövästä löytyi niin vähän tietoa, vain muutamia tilastoja ja omaisten kirjoituksia. En oikein tiedä mitä sanoa, koska olen surun murtama. Äitini menehtyi 1.12.2014. Hän eli vaivaiset 9kk syövän toteamisen jälkeen. Äitini oli kuollessaan 68-vuotias.

Yleiskunto muiden sairauksien takia oli niin huono, että häntä ei voitu leikata eikä antaa sytostaatteja. Jos oikein ymmärsin, aika harvaa edes leikataan vaan monet päätyvät ns. palliatiiviseen yksikköön hoidettavaksi.

Äidilleni asennettiin stentti 2.5.2014 jotta hän kykenisi syömään, ja jokseenkin hyvin se toimikin, hetken. Annettiin muutamia kertoja sädehoitoa hillitsemään kasvaimen kasvua, joka oli myös levinnyt imusolmukkeisiin. Kesästä hän nautti. Syyskuussa olo alkoi jo huonontumaan ja rajut oksentelut lisääntyivät.

Marraskuussa todettiin jalassa veritulppa, johon määrättiin verta ohentavaa. Häntä hoidettiin kolmisen viikkoa vuodeosastolla, josta hän kotiutui..tasan yhdeksi päiväksi. Löysin hänet seuraavana aamuna ennen töihin menoa tukehtumassa verioksennukseen, josta ei tullut loppua. Hänet siirrettiin sairaalaan valvontayksikköön-osastolle-valvontayksikköön, koska oksentelusta ei tullut loppua. Kasvain oli alkanut vuotamaan. Äitini eli 6 päivää kärsien verenhukasta. Hän nukkui pois rauhallisesti tyttäriensä läsnäollessa.

Ennen oksentelua hän oli omatoiminen ja liikkui ja odotti kovin kotiinpääsyä. Ruokatorvensyöpä on niin vakava tauti ja kuten äitinkin kohdalla, se vei hänet hetkessä. Yllättävällä tavalla, jota en osannut odottaa. Hänen sydämensä oli vahva, samaten pää pysyi skarppina ja hänellä oli kova tahto elää.

Etsin paljon tietoa tästä syövästä myös täältä, mutta sitä ei ollut saatavilla. Toivoisinkin, että siitä voitaisiin kirjoittaa tänne sivustolle enemmän, koska kyseessä on kuitenkin Suomessa aika harvinainen syöpä ja omaisena tiedän, että halusin saada tietoa syövästä, josta en ollut kuullut aiemmin puhuttavan. Äiti oli kuitenkin selvinnyt jo v. 2005 munasarjasyövästä ja luuli itsekin, että tämäkin syöpä olisi ollut hoidettavissa...äiti on nyt enkelini taivaassa.

Jaksamista teille kaikille, niin omaisille kuin potilaille.
Iso kiitos Meilahden sairaalalle hyvästä palliatiivisesta hoidosta sekä Jorvin sairaalan henkilökunnalle.
<3