Re: Miehelläni neuroendokriininen karsinooma nenässä ja pienet lapset

Hei

Jäin leskeksi vuosi ja kk sitten, mieheni sairaus todettiin 10kk aiemmin. Miehelläni oli haimasyöpä sellainen, että diagnoosi oli ns lopullinen ja lapsemme hieman vanhempia - nyt 4,5v ja 3v

Jaksamisen suhteen neuvon ottamaan oman kunnan sosiaalitoimeen yhteyttä ja kyselemään, josko saisit perhetyöntekijän tai lapsiperheiden kotihoidon apua itsellesi.
Kannattaa myös ottaa terv.kesk psykiatriseen sairaanhoitajaan yhteyttä ja keskustella hänen kanssaan teidän tilanteestanne ja omasta voinnistasi. He ovat sitä varten, että auttavat ja neuvovat eteenpäin. Pitää kuitenkin sen verran jaksaa, että pysyt tiukkana ja vaadit apua - ajoittain ja joissakin paikoissa se on kiven alla.
Itse lähdin ajoissa liikkeelle ja sain työterv aluksi psykoterapiaan 3 käyntiä ja jatkossa sain syöpäyhdistyksen kautta vastaavaa apua. Mulla oli ns säkä, että löysin terapeutin, jonka kanssa "synkkaa" ja käyn hänen vastaanotollaan edelleen - välit vain pidentyneet.

Kannattaisi muuten jutella sosiaalitoimen kanssa myös mahd tukiperheen saannista - niiden saanti paikkakunnasta riipuen hankalaa, joten ei parane pettyä jos kestää. Itse jouduin lähes väkisin taistelemaan sen tien auki ja vieläkin hieman kesken.