Glioblastooma

Miehelläni, 67 v todettiin glioblastooma IV lokakuussa 2012. Se oli antanut epämääräisiä oireita jo elo-syyskuussa, mutta lähipiiri ei osannut tulkita niitä näin vakavaksi, epäilimme ensin kaihia, sitten Alzheimerin taultia. Leikkaus oli marraskuun alussa 2012. Kasvainta ei saatu kokonaan poistettua. Sädehoidot ja temodalit olivat joulu-tammikuussa. Nyt on takana jo 3 kertaa 5 vrk temodalin superannostelua noin kerran kuussa.
Olen ollut alusta lähtien mieheni hoitaja kotona. Nyt huhtikuun alusta virallisestikin omaishoitaja. Mieheni oli pääsiäisen tienoilla muutaman päivän sairaalassa, kun kuume nousi eikä enää osannut syödä.
Realistina tiedän, kuinka tämä jatkuu. Mieheni tosin uskoo vielä paranevansa. Olen antanut hänen pitää ajatuksensa. Oikeasti en tiedä, paljonko hän jaksaa keskittyä niihin tosiasioihin, joita esim lääkäri sanoo, ei ehkä enää lue rivien välistä, kun lääkärit asettelevat sanansa varovasti.
Näin siis jatkuu päivä kerrallaan, joskus kunto on virkeämpi. Silloin mieheni aloittaa kaikenlaisia tekemisiä, jotka jäävät puolitiehen, tuskin edes pääsevät alkua pidemmälle. Kaikessa joudun häntä auttamaan, olen sairaanhoitaja, kokki, siivooja, autonkuljettaja. Ja hyvä niin, yli 50 vuoden yhdessäolon jälkeen teen kaikkeni. Mutta mieheni on muuttunut ilkeäksi minua kohtaan. Mikään tekemäni ei ole oikein vaikka kuinka yrittäisin parhaani - ja tiedän osaavani, onnistuvani. Mieheni kiukuttelee kaikesta, senkinkin ymmärrän, koska sairaus tekee katkeraksi