Äitini kuolema ja mahdollinen komplikaatio

88 vuotta täyttäneellä äidilläni todettiin kuolemaan johtava, oireenmukaisesti hoidettava maksasyöpä helmikuun alkupuolella. Hän muuttui keltaiseksi helmikuun kuluessa bilirubiinin nousun myötä, ja liikkuminen muuttui turpoavien jalkojen myötä koko ajan vaivalloisemmaksi. Maaliskuun puolivälissä turpoaminen oli ulottunut ylävartaloonkin. Hänelle asennettiin stentit, mutta ne eivät kuitenkaan toimineet, minkä vuoksi hänelle asetettiin muutamaa päivää myöhemmin vatsadreeni, joka alkoikin poistaa tehokkaasti sappinestettä.

Vielä tunti ennen dreenin asentamista, joka tehtiin paikallispuudutuksessa ja "voimakkaassa" kipulääkityksessä, äitini reagoi ilahtuen saapumiseeni häntä katsomaan ja pystyi viime viikoista tuttuun yksinkertaiseen keskusteluun. Pian operaation jälkeen hän hoitokirjauksen mukaan "näytti ymmärtävän ja vastaili lyhyesti". Samana iltana hän "availi silmiään", mutta "ei jaksanut vastailla kysymyksiin" hengityksen rohistessa voimakkaasti. Käydessäni häntä tapaamassa illalla ja seuraavana päivänä hän nukkui rohisten happimaski kasvoillaan (happisaturaation raportoitiin olleen 81 ennen kuin se saatiin normalisoitua). Yöllä hän oli yöhoitajan mukaan reagoinut huoneeseen tulemiseen muttei ollut varsinaisesti kommunikoinut, oli huudellut ja puhunut sekavia, ja osasta puhetta oli ollut vaikea saada selvää.

Hänet siirrettiin kotipaikkakuntansa sairaalaan operaation jälkeisenä päivänä. Sitä seuraavana aamuna hän otti pitkään katsekontaktia ja puhui pitkähkön ajan jotain, josta ei saanut mitään selvää, eikä hän näyttänyt reagoivan omaan puheeseeni. Hänen rauhoituttuaan pyysin häntä useita kertoja puristamaan kättäni, mitä hän ei tehnyt. Käsivarsiaan hän kyllä liikutteli, mutta sormiaan ei. Loppuiltapäivällä hän nukkui rauhallisesti pois hengityksen lakatessa, kaksi päivää operaation jälkeen.

Vaikka äidin tila oli heikentynyt nopeasti viimeisten viikkojen aikana, ero tilanteessa juuri ennen operaatiota ja hyvin pian sen jälkeen tuntuu suurelta. Operaatiossa ei kuitenkaan raportoida tapahtuneen mitään erityistä. Nopeasti kehittynyt kommunikoimattomuus ja kyvyttömyys ymmärtää yksinkertaisia kehotteita viitannee kuitenkin jonkinlaiseen aivotapahtumaan. Onko jollakulla tietoja ja kokemuksia samantapaisista tilanteista?

Entä olisikohan ruumiinavaus aiheellinen? Operaation tarkoitus oli kuitenkin helpottaa oloa, ei tuottaa pikaista yleistilan heikkenemistä. Isompia kipuja hänellä ei ennen operaatiota ollut, eikä onneksi ilmeisesti kovin paljoa sen jälkeenkään.