Re: Nuori äiti + mies kuolemassa

Mieheni kuoli vajaa vuosi sitten. Samat olivat ajatukseni joskus, kuin sinullakin. Nyt on jo vähän helpottanut. Minua on lohduttanut ajatus siitä, että selviän eteenpäin päivän, joskus vaikka vain hetken kerrallaan. En ota enempää taakkaa kannettavakseni, koska en pysty enkä jaksa.

Edelleenkään en juurikaan suunnittele elämää eteenpäin. Moni asia on muuttunut, eikä elämäni ole millään lailla entisenlaista. Mutta olen löytänyt uusia, hyviä asioita entisten tilalle. En tee mitään miellyttääkseni muita, minulla ei yksinkertaisesti ole siihen voimia.

Kun töissä alkaa ahdistaa, teen vain sen, mikä sillä hetkellä on pakollista. Näin olen jaksanut päivä kerrallaan eteenpäin. Sama koskee kotia, lapsia. Huomaan, että illalla olen usein väsynyt, enkä jaksa siivota keittiötä yms. Silloin vaan menen nukkumaan, koska tiedän, että unen jälkeen jaksan taas, sen verran kuin jaksan. Olen armollinen itselleni.

Olen sinnitellyt töissä, koska kuten sinullekin, se on välttämätöntä. Se pitää kiinni elämässä.

Juokseminen on minulle jaksamista tuova asia. Olen löytänyt siitä elämää energisoivan lähteen. Olen priorisoinut elämäni uudelleen, nyt liikunta on kodin siisteyttä tarkeämpi asia. Lenkkeily saa aikaan hyvää oloa, parantaa jaksamista, ja samalla näkee hienoja maisemia.

Toivon sinulle kauniita syksyn värejä ja luottamusta elämään! Älä väheksy tuskaasi, se on suuri. Minua joskus lohduttaa katsoa itseäni ulkopuolisen silmin. Silloin näen itseni voimakkaana, ja voin suoda itselleni ne monet asiat, jotka eivät enää ole niin täydellisiä.