Re: Äidin keuhkosyöpä

Hei.


Se, että joudut jo noin nuorena käsittelemään tällaisia asioita, on kauheaa. On selvää, että mikään ei voi olla pelottavampaa kuin lähiomaisen sairastuminen vakavasti. Kerroit, että sinulla ei oikein ole ketään kenen kanssa jutella etkä pysty puhumaan oikein terapeutillekkaan. Sinun kannattaa kuitenkin yrittää etsiä esim koulusta joku omanikäinen, kenen kanssa jutella. Kyllä joku voi olla jo niin kypsä että ymmärtää, vaikka ei osaakkaan ehkä elää samaa tuskaa mitä sinä. Sanoit ettet oikein haluaisi viettää äitisi kanssa aikaa koska pelkäät että sinua vain alkaa ahdisamaan enemmän. Kuitenkin jos vain yrität, voit ehkä päästä lopulta suurimmasta tuskasta eroon, koska voit oppia hyväksymään osittain että asialle ei voi mitään. Jos taas välttelet äitiäsi, voi olla että myöhemmin kadut sitä, niin kuin epäilitkin. Se minkälaisia asioita joudut nyt käsittelemään, antaa sinulle oikeuden saada vapautuksen arjen työstä ja kiireestä, jos sinusta siltä tuntuu, mutta yksin älä jää, sillä se on suurin virhe mitä voit tehdä tilanteessasi. Yritä miettiä, kenen kanssa voisit käsitellä asiaa ja keskustella luottamuksella. Toivon sinulle jaksamista. Älä jää yksin! On ymmärrettävää että tilanteessasi ajattelee itsekkäästi mutta se on ymmärrettävää ja sitäpaitsi sinähän olet asianomainen äitisi lapsena. Älä syytä itseäsi mistään. On selvää että tänä aikana joudut käsittelemään todella monenlaisia tunteita, mutta sinun kannattaa muistaa että se kuuluu asiaan. Jos löytäisit omanikäisen kaverin, kuka ymmärtäisi, olisi se varmasti parasta henkistä tukea mitä voisit saada. Muista myös että terapia ei tarkoita mitääi outoja istuntoja kallonkutistajan kanssa, vaan ne ihmistä, joka voi oikeasti helpottaa oloasi. Yritä jaksaa.