Re: Syöpä lapsiperheessä: miten pärjäätte?

Hei kaikki! Tämän keskustelun viimeset viestit ovat ennen meidän syöpädiagnoosia joka tuli helmikuun 11 pv, viikko toisen lapsemme nimiäisten jälkeen.. Olisipa kiva jakaa asioita jonkun kanssa joka käy samaa läpi (mies sairastaa) tai onn käynyt läpi. Olen etsinyt spätoivoisestikin vertaistukea eri reittejä toistaiseksi onnistumatta. Olen itse 38v ja mies 43. Miehellä todettiin neuroendokriininen pienisoluinen huonosti erilaistunut karsinooma nenässä. Kasvaintyyppi on suht yleinen vatsan alueella ja keuhkoissa mutta nenässä tuikiharvinainen. Tietoa on vaikea saada, lähinnä englannin kielellä. Syöpä ei onneksi toteamisvaiheessa ollut levinnyt, mutta raskaat hoidot silti kasvaimen agresssiivisuuden vuoksi. Sytostaatteja (karboplatiini ja etoposidi) menee kolmen päivän kuureja 3-4 viikon välein ja 7 viikon sädehoidot alkoivat viime viikolla. Suun alueelle tiedossa mahdollisesti melko rajut haittavaikutukset, niitä jännityksellä ja pelollakin odotamme.

Meillä toinen lapsi siis puolivuotias, vanhempi 3,5v. Olemme saaneet melko hyvin tukea varsinkin neuvolasta ja anopilta ja ystäviltä. Neuvolan kautta saimme perhetyöntekijän joka auttaa satunnaisesti. Äitini on lisäksi paljon käytännön apuna ja esikoista hoitamassa. Välillä tuntuu, että haluaisi edes hetkeksi hengähtää, tuntuu, että kaikesta huolehtiminen jää mun hartioille. Olen itse sairaanhoitaja ja tuntuu, että koska kaikki lääkejutut on miehellä outoja, mä oon joutunut paljosta huolehtimaan ja katsomaan että tekee kaiken mahdollisen, että sivuvaikutuksilta ym. säästyttäisiin. Juomisesta huolehtimiset sytostaattijaksojen aikana ja jälkeen, ulkoilut, lepäämiset ym..

Kaksijakoiset tunnelmat on. Toisaalta on toivo korkealla ettää tästä selvitään, toisaalta nämä syövöt ovat (niin kuin syöpä yleensäkin)aika arvaamattomia. Jos joku haluaa jakaa jotain kanssani,olisin siitä erittäin kiitollinen..