Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Sairauden / syövän pelko

Olen parikymppinen tyttö ja taistelen sairauden pelkoa vastaan. Olen kai aina pelännyt jollain tasolla sairauksia, mutta yhdessä vaiheessa pelkoni pääsi jo sille tasolle, että se alkoi haitata elämää. Nyt yritän joka päivä päästä yli pelostani, sillä en halua elää näin koko loppuelämääni.

Olen menettänyt kaksi erittäin tärkeää ihmistä syövälle, mummini ja isäni. Toisen löysin kuolleena ollessani 11-vuotias, toinen meni kaksi vuotta myöhemmin. Molemmat tapaukset äärimmäisiä ja tuomio parantumattomuudesta annettiin heti. Kahdessa vuodessa koko elämä muuttui ja jouduin itsekin kasvamaan vähän liian aikaisin ja äkkiä.

En halunnut käsitellä asiaa silloin, tuntui tyhmältä puhua kellekään ulkopuoliselle, eihän kukaan tuntenut isää tai mummia. 3-4 vuotta myöhemmin aloin kuitenkin oireilla ja jouduin käymään puoli vuotta terapiassa. Lähes kaikki ihmissuhteeni katkesivat, enkä osannut muuta kuin itkeä. Muut eivät ymmärtäneet, koska tapahtuneista oli jo kulunut aikaa. Minulla oli kuitenkin sisälläni iso möykky, jota en itse osannut purkaa.

Jouduin uudestaan terapiaan viime kesänä. Koin, että viimeksi käsittelimme muut asiat, mutta traumoista jäänyt sairaudenpelko oli jäänyt vähän sivuun. Se alkoi pahenemaan nyt. Tunnustelin ja tarkastelin kroppaani neuroottisesti, ja jos en sitä, niin mietin ja pyöritin asioita jatkuvasti mielessäni. Mietin eri näkökulmista, olenko unohtanut jotain, lietsoin pelkoa suuremmaksi, sain paniikkikohtauksenkin. Jossain vaiheessa tajusin, että ainoa sairaus, mikä tällä hetkellä minua syö, on itse pelko.

Sain terapiasta apua ja yritän nykyään muuttaa ajattelumaailmaani ja päästä pelosta eroon. Se ei kuitenkaan ole helppoa, ja oikeastaan se mitä tarvitsen nyt, on vertaistuki. Tieto, etten ole ainoa tai että tästä pääsee yli. Olen vasta nuori, enkä halua elää tämän taakan kanssa enää, vaan kääntää sen vahvuudeksi.
lilivida | 1.5.2013 klo 21:56:42