Re: Keuhkosyöpä

Foorumilla on hiljaista. Noin suuren murheen kohdatessa ei ole sanoja. Kaikki rohkaisevat toivotukset tuntuvat ontoilta, joten en edes yritä. Haluan kuitenkin sanoa, että tuntemuksesi ovat kovin tuttuja itsellenikin. Mieheni sairastaa suusyöpää, jonka syntyyn on mahdollisesti vaikuttanut vuosikymmenten tupakointi. On mietitty ja kaduttu, kysytty miksi miksi. Vähitellen olemme kuitenkin ymmärtäneet, että nuorena mahdollinen keski-iässä tai myöhemmin puhkeava sairaus tuntuu epätodelliselta. Meidän nuoruudessamme ei edes ollut kovin paljon tietoa tupakan vaaroista terveydelle.

Voi kysyä myös yhteiskuntamme vastuusta. Tupakan samoin kuin alkoholinkin vaarat tunnetaan nykyisin hyvin. Kuitenkin valtion talous on riippuvainen niiden myynnistä saatavista verotuloista. Valtiovalta yhtäältä paheksuu, toisaalta kannustaa tupakan ja alkoholin käyttöön. Asetelma on aika nurinkurinen.

Vaikka tupakoinnin yhteys esim. keuhkosyöpään lienee kiistaton, aina on poikkeuksia. Sama pätee alkoholisairauksiin. Ystäväni, perheenäiti, täysin raitis ja tupakoimaton, kuoli haimasyöpään. Ei edes raitis ja nuhteeton elämä meitä välttämättä suojaa sairaudelta ja kärsimykseltä.

En tiedä kumpi on vaikeampaa: sairastaa vai nähdä läheisen riutuvan tuskallisesti. Päivät ovat pitkiä ja yöt. Kun en keksi muuta, ajattelen: Tämäkin menee ohi.

Ajattelen sinua lämmöllä ja myötätunnolla. Voimia.