Puolison pitkälle edennyt sarkooma.

Hei kaikille itse olen uusi tällä palstalla.. Pariinkin otteeseen olen yrittänyt tänne kirjoittaa, mutta jotenkin sanat eivät ikinä tahdo löytää paikkaansa..

Tässä meidän tarinamme.. Mieheni kanssa olemme nuoria minä 29 vuotias ja mieheni on 32 vuotias, yhdessä olemme olleet yli 8 vuotta, joista 4 vuotta olemme taistelleet syövän kanssa..

Syöpä todettiin 4 vuotta sitten kun miehelleni ilmestyi oikeaan reiteen patti joka painoi yleensä hänen jalkaa autolla ajaessa.. Pari kuukautta se siinä kerkesi olla möllöttää kunnes vihdoin ja viimein sain miehen lääkäriin, päivystyksessä se tutkittiin ja määrättiin samantien ultraäänikuvaus ja kiireellinen lähete Keski- Suomen keskussairaalaan kuvauksiin ja koepalaan.. Muistan sen päivän kun eilisen kun diagnoosi tuli syöpä. Itsehän romahdin samantien kertaakaan en mieheni nähnyt itkevän asian takia. Alunperin hoitona suunniteltiin leikkauksessa kasvaimen poistoa ja leikkausaluelle sädehoidot... Tuli turvallinen olo, mies paranee. Väärin. Keuhkokuvat paljasti karun totuuden syöpä oli lähettänyt etäpesäkkeitä keuhkoihin.. Leikkaus peruuntui ja mies sai Sutent- nimistä lääkettä mitä söi kotona. Kuukausia eteenpäin tästä miehelle iski rajut päänsäryt ja näkö oli sumea, kuvaukset todisti taas sen mitä ehkä oli odotettavissa aivoissa oli metastaasi.. Onneksi nitä oli vain 1 ja muistaakseni 10 sädehoitokertaa korjasi tilanteen. Mieheni taisi Sutenttia syödä 2 vuotta, välillä lääke oli tauolla kun siinä oli rajut sivuvaikutukset. Munuaisarvot ja maksa- arvot oli pilvissä, en muista ihan täysin.. Jalkapohjat ja kämmenpohjat olivat todella kipeät kuurin loppuvaiheessa aina.. Lääkettä syötiin 4 viikkoa jonka jälkeen oli 2 viikon tauko. Mutta suhteellisen normaalia elämää hän pystyi elämään.. Reissattiin siinä samalla etelässä ja tehtiin kaikkea kivoja asioita. Jossain vaiheessa lääkitys vaihdettiin Votrient nimisiin lääkkeisiin.. Niitä ei taidettu kauaa edes kokeilla kun eivät juuri tehonneet.. Sitten tulivat tiputushoidot lääkkeiden nimiä en juurikaan muista.. Kunnes viime toukokuussa mies sai viimeiset sytot, sen jälkeen ei ole pystytty enää antamaan koska veriarvot on niin suoraansanottuna perseellään..ja hyötysuhde on ollut minimaalinen tai sitä ei ole ollut. Kesäkuussa syöpä löysi uuden paikan pesiytyä seälkäranka.. Leikattiin ja sädetettiin.. leikkaus meni hyvin mutta kesän mies oli tosi heikossa kunnossa.. Elokuussa mies sai enkefaliitin ja oli neurologisella osastolla 2 viikkoa jonka jälkeen palasi kotiin ja jostain kumman syystä tunsi olonsa parammeksi kun aikoihin ruoka maistui ja ei ollut huono- olo :) Kerkesi kaksi viikkoa olla kotona kunnes alkoivat jaloissa oudot puutumisen tunteet ja virtsaaminenkaan ei enään onnistunut... Syöpä oli taas kasvattanut uuden metarin selkään.. Leikkaus ja tällä kertaa jalkojen halvaus.. 2 kuukautta mies makasi sairaalassa kunnes hän pääsi omien pyyntöjen takia sieltä kotiin.. Nyt tässä vaiheessa tilanne on se että mies on kotona ja minusta tuli hänen omaishoitaja, jotenkin yritämme arjesta selvitä eteenpäin.. Nyt on metarit keuhkoissa kasvaneet niin paljon että hengitystä alkanut ahdistaa.. Huomenna on sädesairaalassa vastaanottoaika jossa keskustelemme miehen tilanteesta.. Mies kovasti itse haluaisi päästä kuntoutukseen, mutta en tiedä tässä vaiheessa onko se enään mahdollista.. Pirteähän on kaikesta huolimatta, päättänyt olla kuolematon.. Niin ja samalla miehen sanoin hän ottaa uudenvuodenpommit vastaan kun alkaa sädehoito tuonne keuhkojen alueelle, jospa tuo ahdistus siitä helpottaisi. :) Tässä tarinamme tiivistettynä tuonne väliin voisi vielä lisätä lukuisia sädehoitokertoja mutta harmikseni en juurikaan muista mitä on ollut..