Hidastavaa hoitoa

Eilen miehelläni oli lääkäri. Vaan meinasivat senkin siirtää, kun kuulemma ei kaikki lausuntoja ollut tullut. No olihan, kun mies oli itse ne edellisellä kerralla nähnyt. Eri lääkäri, toinen polilla ja toinen osastolla.

Uudet hoidot aloitetaan heinäkuussa. Tapaaminen päättyi kuitenkin lääkärin sanoihin, että kun melanooma on valitettavasti levinnyt nyt aivoihin, niin tämä hoitohan on vain taudin etenemistä hidastavaa hoitoa. Edellisen kerran toinen lääkäri sanoi samalla tavalla viisi vuotta sitten, silloin tosin ei ollut vielä aivoissa. Pitäisikö tällä kertaa uskoa? Vaikka kyseessä on lääke, josta lääkärillä ei ole yhtään kokemusta? Jäädäänkö sitä nyt sitten kotiin kuolemaa odottamaan, vaikka mies on työkuntoinen?

Miksi se toivo piti romahduttaa, kun ehtiihän sitä suremaan sitten myöhemminkin? Jotenkin tuntuu, että näitä lääkäreitä ärsyttää, että mieheni on koko ajan käynyt töissä. He kai kokevat velvollisuukseen kertoa, että nyt pitää tehdä jotain tärkeää, kun kyseessä on loppuelämä. Mutta työssä käyminen on miehelleni tärkeää.