Re: syöpä vie mieheni

Voi mamimemmu, millaisen koettelemuksen kohtalo on sinulle ja perheellesi antanut! Ei kenelläkään ole tuohon tilanteeseen sopivia lohdutuksen sanoja, ainoastaan myötätuntoa, myötäsurua. Menetin oman isäni lapsena, äiti jäi leskeksi kolmen pienen lapsen kanssa. Jotkut sanoivat: Jumala ei anna kenellekään raskaampaa taakkaa kuin jaksaa kantaa. En oikein ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään.

Nyt kuljen pitkälle edennyttä syöpää sairastavan mieheni rinnalla. Tällä matkalla on käyty läpi koko inhimillinen tunneskaala vihasta, katkeruudesta suureen suruun ja hellyyteen. Usein tuntuu ettei enää jaksa ottaa sitä seuraavaa askelta, mutta sitten jostain voimia ilmestyy ja voi kokea jopa mielenrauhan, kaikkea ymmärrystä ylemmmän.

Olet ajatuksissani, sinä koululaisten äiti, sairaan miehen rakkain. Voimia, voimia & halaus.