Re: Pahanlaatuinen aivokasvain, fibrosarkooma, onko muita?

Hei. En tiedä mikä nykyinen tilanteesi on,mutta kirjoitan omasta kokemastani. Kohta 30 v kulunut siitä kun hautasin 30 vuotiaana rakkaan puolisoni ja lastemme isän. Hän sairastui aivosyöpään täysin yllättäen v. 84. Olimme nuori aviopari ja lapset olivat pieniä. Vasemman otsalohkon kasvain vei hänet meiltä. Vajaa kaksi vuotta kesti ja varmasti lääkärit silloin tekivät kaikkensa nuoren isän vuoksi....mutte mikään ei pelastanut häntä. Kysyit muistaakseni miten selvitä ilman puolisoa....Pakosta...ei ollut vaihtoehtoja. Järki tuntui lähtevän koska suru oli niin syvä ja jätti ikuiset jäljet minuun. Lapset minut pitivät hengissä, muuten en olisi tässä. Ei silloin ollut sururyhmiä eikä vertaistukea,vaikka Ruotsissa jossa asuimme sekin puoli oli hieman suomea edellä. Sain loppun lähestyessä käydä puhumassa sairaalassa olevan terapeutin luona. Puhuminen minua auttoikin eniten,ystävät ja äitini jaksoivat kuunnella. Surua ei kannatta jättää surematta...itse yritin olla reipas lasten vuoksi koska kun itkupurkauksia tuli he hätääntyivät kovin. Yritin hillitä suruni. Iltaisin kun lapset nukkuivat sain pihalla itkeä ja huutaa ikävää,tuskaa ja raivoa miksi meille kävi näin. Hakeudu saman kokeneiden parin he ymmärtävät mistä puhut ja saat tukea. Elämä on kohdallani jatkunut ja lapset selvinneet hyvin aikuisiksi. Itse olen leskimiehen kanssa avoliitossa ja ymmärrämme toisiamme. Voimahalaus sinulle ja voit lähettää yksityisviestiä jos haluat.