Re: Syöpäpotilaan alkoholismi

Viestistäsi ei ilmene, mistä syövästä on kysymys. Alkoholi ei varmasti ole hyödyksi missään tapauksessa, eräissä syövissä jopa todella haitaksi ainakin runsaasti käytettynä. Voisitkohan ottaa yhteyttä miestäsi hoitavaan lääkäriin ja kertoa ongelmasta, pyytää häntä keskustelemaan miehesi kanssa? Eri asia sitten tietysti on, uskooko syöpäpotilas ketään, jos sairauden kanssa ollaan loppusuoralla, palliatiivisessa vaiheessa. Rivien välistä heijastuu, ettei sinulla ole helppoa miehesi kanssa. Oletko omaishoitaja, oletko itse työelämässä? Sinun on joka tapauksessa huolehdittava omasta jaksamisestasi sekä nykyisessä tilanteessa että sen jälkeen, tapahtuipa mitä tahansa. Potilaan läheisillä on omakin elämänsä! Mielestäni näilläkin keskustelupalstoilla puhutaan aivan liian vähän kaikesta siitä, mitä läheiset joutuvat kestämään. Potilas saattaa olla hyvinkin hankala ei pelkästään fyysisesti vaan myös psyykkisesti. Omasta kokemuksestani voi vakuutta, että psyykkinen puoli on todella vaikea sekä potilaan että läheisen kannalta. Potilas voi muuttua luonteeltaan sairauden johdosta hyvin erilaiseksi. Hankalat luonteenpiirteet ovat saattaneet olla piileviä, niitä on onnistuttu väistelemään arjessa. Sairauden iskiessä tilanne voi muuttua täysin. Tuntuukin siltä, että alkoholi on ollut jossain määrin kuvioissanne mukana jo aiemmin, nyt kenties miehesi on reagoinut "hällä väliä" tyylillä, ei välitä enää, on masentunut, luovuttanut. Oletko itse hakenut apua tilanteeseesi? Minulle ovat olleet hyvänä henkireikänä ystävättärien tapaamiset kahvikupin ääressä ja nimenomaan kahvilassa, ei kenenkään kotona! Eikä silloin puhuta sairaudesta vaan ollaan siitä lomalla - jos pystytään! Käyn ahkerasti myös omaishoitajien tapaamisissa. Onko sinun paikkakunnallasi sellaisia? Apua olen saanut myös oman kuntani depressiohoitajalta. Siis ota yhteyttä tässä järjestyksessä: potilasta hoitava lääkäri tai vastaava, depressiohoitaja tai päivystävä sairaanhoitaja sinua itseäsi varten ja ystävien ja omaishoitajien tapaamiset kotipiirin ulkopuolella. Voin vakuuttaa, että syöpäpotilaan arki ei ole aina rakkauden täyttämää. Vaikka rakkautta olisi kuinka paljon tahansa - ja sitä on - arkitodellisuus voi olla hyvinkin ahdistavaa, ilkeää, raadollista. Näistä tosiasioista pitäisi puhua enemmän, olla rehellinen. Lääkärin ja läheisen kesken luottamuksella, "salaa" keskusteltu realistinen tilannekuva ei välttämättä auta potilasta, ehkä jopa päinvastoin, mutta se voi auttaa läheisiä.