Re: Toivottomuuden seinät

Kovin nuorena olet joutunut kohtaamaan kuoleman: kuolemahan se näiden kokemusten ydin ja pelon kohde on! Oletko hakenut apua ja tukea itsellesi, sillä luulen että sairaan läheisellä on kaikista rankinta, vaikka kivut onkin potilaalla. Muista, ammattiapua ja vertaistukea löytyy!
Sanot että ei saisi olla toiveikas! Minä sanon, että aina pitää toivoa, toivoa parasta. Pitää olla iloinen, kun kipuihin tulee helpotusta. On opittava iloitsemaan jokaisesta päivästä, jonka saa vielä olla rakkaansa kanssa. Kaada nuo toivottomuuden seinät: hae jku kaatamaan ne kanssasi, kun yksin et jaksa.

Älä hukkaa hetkiä, jotka on jäljellä. Toivottomuudessa tulee tuhlattua elämän muruset. - Viime keväänä tein joka päivä kuolemaa (olen elämää ylläpitävällä lääkityksellä elävä), kunnes kuulin viisauden: ihmisen ei tarvitse kuolla kuin kerran eli ei pidä tehdä kuolemaa joka päivä. Olen löytänyt ilon, ilon jokaisesta kivuttomasta päivästä, ilon jokaisesta aamiaisesta mieheni kanssa.

Haluaisin niin jakaa toivoa ja iloa sinulle! Niitä murusia, kun ei ole paljoa luvassa! Voimahali tässä sinulle!!!