Vihainen

Tunnen itseni petetyksi, olen vihainen ja kiukkuinen. Haluaisin huutaa ja purkaa pettymystäni johonkin. Meitä on huijattu!
Kun ajattelen koko sairautta, nousee vedet silmiin. En voi puhua asiasta. Kesälomalla oli hieman helpompaa, joka päivä ei tarvinnut ajatella tulevaa. Onko tuttua jollekin???
Tasan vuosi sitten miehelläni alettiin epäillä jotakin, leukkarit 33, hikoilua, väsymystä jne. Joulukuussa todettiin KLL todella pitkän ja piinallisen odottelun jälkeen.
Nyt en itse pääse asian yli, ajattelen sitä joka päivä. Sairaus on kuin musta myrskypilvi vaanimassa taivaanrannassa. Miten ihmeessä pääsen tästä yli? En haluaisi rasittaa miestäni omilla tuntemuksillani, hänellä kun näyttää tällä hetkellä päällisin puolin menevän paremmin kuin keväällä ennen lomaa. Kesäloma auttoi paljon.
Tieto siitä, että on olemassa paljon pahempia sairauksia, ei lohduta minua yhtään. Olen jäänyt jumiin asian kanssa ja pelkään tulevia hoitoja.