Re: Glioblastooma

Hei
Menetin äitini Glioblastooma IV:lle 9 kuukautta sitten, (elokuu -12)ja tuo kirjoituksesi on aivan kuin elämää äitini kanssa. Äiti sairasti puolitoista vuotta. Viimeinen puoli vuotta oli aika samanlaista kuin kirjoitit. Isäni oli omaishoitajana ja itse kävin heidän luona 3-4 kertaa viikossa ja päivittäin soittelimme. Kunnes äitini ei oikein osannut puhelinta käyttää tai ei enää kuullut kunnolla.
Isäni sai tosi kiukkuisia vastauksia ja äitini komenteli ja hyppyytti isää. Isä meni kaupoille ym asioille ja olin aina äitini kanssa silloin niin oli huolissaan missä isäni on ja kun tuli kotiin niin saattoi jopa läimäyttää isääni. Äitini joka oli aina kiltti, maailman kiltein ja hellin ja empaattisin jonka tunnen, muuttui kiukkuiseksi ja äkäiseksi. Ei muille mutta isälleni. Voimia sinulle ja ymmärrystä, sitä tarvitaan, jotta jaksaa ymmärtää että sairaus on muuttanut miestäsi. Keskustelinkin usein äitini hoitajan kanssa ja hän sanoi että kun aivoihin on jouduttu kajoamaan niin silloin valitettavasti persoonallisuus muuttuu. Äitini ei saanut koskaan tietää kuinka vakavasta sairaudesta oli kysymys, joka osaltaan antoi lisää elämänhalua ja jaksamista, ei murehtinut asiaa vaan oli iloinen ja valoisa, paitsi isälleni.