Re: Syöpä lapsiperheessä: miten pärjäätte?

Tulin pitkästä aikaa käymään tällä foorumilla kun tänään tuli paha mieli, kun sain kuulla että joudun erikoislääkärien syyniin raskaudessani sen takia, että miehelläni on syöpälääkitys. Harmittaa, ettei edes raskaanakaan saa olla "normaali" vaan aina se syöpä jostain revitään esille.

Otsikkosi kysymykseen en ole keksinyt ratkaisua, vaikka sitä olen jo yli vuoden pähkäillyt. En oikein keksi miten saisin asiaa itsekään purettua, kun kenellekään ei voi asiasta puhua. Tällä foorumilla ei taida paljon lapsiperheellisiä kirjoitella, kun kukaan ei ole mitään vastannut, tai sitten esitit liian vaikean kysymyksen.

Ei taida julkinen terveydenhuoltokaan paljoa auttaa näissä jaksamis-asioissa, neuvolan täti on tosi vaikeana, jos miehen sairaudesta joudutaan keskustelemaan jonkun muun asian yhteydessä.

Meillä esikoinen on vasta 3v. joten puhutaan hänelle että isillä on "pipi selässä", luuytimessä. Miehelläni on siis krooninen leukemia. Meillä siinä mielessä "helppo tilanne", että lääkkeillä pitäisi veriarvojen pysyä kurissa ja elämän jatkua. Kolmen kuukauden sykleissä mennään eteenpäin, kun aina odotetaan viimeisiä verikokeiden tuloksia. Ahdistusta kuitenkin lisää se, että kyseessä on harvinainen sairaus ja että lääkkeen osalta tutkimustuloksia on vain reilulta kymmeneltä vuodelta, ettei kukaan vielä tiedä, onko tässä loppuelämän ratkaisuksi.

Olen yrittänyt ajatella, että tähän ainakin on aikaa henkisesti valmistautua eikä puoliso kuolisi vain yks kaks yllättäen esim. auto-onnettomuudessa, mikä varmasti paljon pahempi shokki. (Tai eihän se syöpä toki pois sulje tapaturmaisen kuoleman mahdollisuutta, mutta ymmärsit varmaan mitä tarkoitan).

Ei tullut tässä vastauksia kysymyksiisi, mutta et siis ole ainut, joka näitä miettii..