Re: hei olen uusi täällä ja rakkaalla läheisellä on syöpä ...

Totta puhut: päivä - joskus minuutti kerrallaan on mentävä. Meissä ihmisissä elää sitkeästi käsitys tulevaisuudesta, vaikka ei ole mitään takeita ettei meteoriitti iske ja pyyhkäise koko roskaa taivaan tuuliin seuraavassa hetkessä. Mutta mielemme rakentelee tulevaisuutta ja jos jokin uhkaa suunnitelmiamme, koemme sen pelottavana ja epäoikeudenmukaisena. Näitä olen pohtinut kohta kaksi vuotta eläessäni mukana syöpäsairaan mieheni kiirastulessa.

Kun kirurgi lausui tuomionsa: parantumaton syöpä, leikkauksessa ei saatu kaikkea pois, syöpä leviämässä kallonpohjan läpi, sädehoito voi hidastaa mutta tuskin parantaa, muuta hoitoa ei ole, tuntui huojentavalta hänen todetessaan lopuksi että tämä syöpätyyppi etenee hitaasti. Että olisi vielä aikaa, ehkä useita vuosia. Mutta eivät nämä vuodet ole hyviä olleet. Fyysistä kipua, epämukavuutta, eristäytymistä ja yksinäisyyttä (miehen on vaikea puhua ja syödä), henkistä pahoinvointia molemmilla. Ymmärrän hyvin niitä, jotka tällä foorumilla uskaltavat lausua ääneen toiveen että läheisen kärsimys pian loppuisi.

Meillä on yksi lapsi. Luonnollisesti hän on huolissaan isästään, mutta olen parhaani mukaan pyrkinyt säästämään hänet pahimmilta yksityiskohdilta. Jos olen itse joskus samassa tilanteessa kuin mieheni, toivon että eutanasia olisi sallittu. Sitä toivon erityisesti lapseni takia.

Toivon että äitisi saisi kaiken mahdollisen lievityksen tuskiinsa ja sinulla olisi rauhallinen mieli.

Sarisaara