Läheisen tuki

Tuli todella surullinen olo. Olen seurustellut ihanan miehen kanssa 6 vuotta ja kihloihinkin on menty. Nyt oli mökki vuokrattu juhannukseksi niin kuin joka juhannus. Mies on kuukauden verran käyttäytynyt oudosti. Eilen selvisi, että hän on pari kuukautta tapaillut naimisissa olevaa tuttua naista. Ruokatuntisin on käyty sänkypuuhissa. Elämä romahti. Hän ei vaan kestä katsella syöpätaisteluani. Hän ei kestä, kun elämämme muuttui. Enää ei matkustella ja hoitojen jälkeen olen pari päivää aivan väsynyt. Peruukki tuo monen näköistä murhetta. Uimiset yleisillä paikoilla ei onnistu eikä hän voi rapsutella hiuksiani niin kuin oli ennen tapana. Hoidot on nyt ilmeisesti puolessa välissä. En ole kertonut lapsilleni enkä kenellekään syövästäni. En halua, että he joutuvat suremaan tilaani. Kerron sitten, kun menen leikkaukseen syksyllä. Nyt sitten vietän juhannuksen yksinäni ja käyn tämän kaiken yksin läpi. Miehen läheisyys oli todella tärkeä vaikka en hänelle omia tuntojani viitsinyt kertoa. On todella hienoa huomata, että monilla on sellaisia miehiä, jotka ovat tukena. Itsellä meni sitten tämäkin asia pieleen. Itketyttää ja harmittaa tämä tauti. Olen 20 vuotta sitten ollut onnettomuudessa ja silloin elvytettiin henkiin. Silloin elämä oli pienestä kiinni. Kävin jo silloin taistelua ja nyt taas. Ja nyt sitten menetin ihanan miehenkin. Kyllä tämä minun Via Dolorosani saisi jo loppua! Hyvää juhannusta ja olkaa naiset tyytyväisiä, jos teillä on miehet tukena.