Re: En ole vielä valmis menettämään elämäni rakkainta ihmistä

Kiitos paljon viestistäsi ja kannustavista sanoistasi. Täytyy toivoa parasta ja odottaa lopullista diagnoosia. Kova vaan on huoli äidistä, sekä sisaruksista sekä omasta jaksamisesta -tämä kaikki on tietenkin normaalia tällaisessa tilanteessa. Olo on kuin puulla päähän lyöty. Nyt olen vaan yrittänyt olla äidin kotona, pestä pyykkiä ja tehdä ruokaa +pitää seuraa sisaruksille ja parhaimpani mukaan myös äidille. Tuntuu vain että äiti ei halua päästää mua lähelle, mikä tuntuu tosi pahalta.. Kai se on itekkin vielä aika pihalla tapahtuneesta.