Re: Minun pieni tarinani isäni syövästä

Sanelma, kirjoituksesi kosketti syvästi. Toivoisi että jollakin olisi ne viisaat ja rohkaisevat sanat joita juuri nyt tarvitset. Mutta noin suuren murheen edessä melkein jokainen on sanaton. Oma tilanteeni on sellainen että lähes 70-v. mieheni sairastui joitakin vuosia sitten pään alueen parantumattomaan syöpään. Tauti etenee hitaasti mutta varmasti. Yksikään lääkäri ei ole luvannut paranemista. Olemme kertoneet lähipiirille tilanteen mitenkään kaunistelematta. Elämä on käymässä yhä vaikeammaksi fyysisten rajoitteiden takia, puhumattakaan ahdistuksesta ja kuolemanpelosta. Siksi hyvää tarkoittavien tuttujen lausahdukset "kyllä se siitä", "tsemppiä" jne. lähinnä loukkaavat. Moni tuttu on kyllä etääntynyt koska vakavasti sairaan kohtaaminen on raskasta. Mieheni toivoo elävänsä jouluun saakka jotta voisi viettää sen rakkaiden omaisten parissa.

Vakava sairaus vaikuttaa koko lähipiiriin. Jokaisen elämä asettuu uuteen asentoon kun joutuu pohtimaan suhdettaan ihmiseen, joka on poistumassa elämästä. Ystäväni totesi äitinsä kuoltua: "En olisi ikinä uskonut että pieni mummo voi jättää niin suuren tyhjän tilan." Tuntuu kohtuuttomalta että isäsi hoitovastuun lisäksi joudut ottamaan vastaan poikaystäväsi ikävät reaktiot. Eihän ole sinun syysi että isäsi sairastui! Poikaystävänhän kuuluisi sinua tukea ja lohduttaa. Tällaiset tilanteet ovat suhteen testipaikkoja. Isäsi sairaus ja poismeno vaikuttavat kaikkiin ihmissuhteisiisi. Toivottavasti kumppanisi herää näkemään millaisen paineen alla taistelet. Mutta empatiaa joko on tai ei ole.

Vaikea näistä asioista on puhua, mutta hyvä olisi jos puhuttaisi ennen kuin aika loppuu. Sitten ei voi enää koskaan puhua. Mielestäni kiivas sanailukin on parempi kuin hiljaa jurottaminen. Meillä on kyllä harrastettu noita kaikkia lajeja. Vähitellen alkaa tuntua ettei selvittämättömiä asioita ole ainakaan kovin paljon.

Nuoresta iästäsi huolimatta vaikutat voimakkaalta ja kypsältä ihmiseltä. Otat vastuuta toisista ja saat asiat luistamaan. Pidä myös huolta itsestäsi, muista syödä terveellisesti ja lepää välillä.Eikä maailma kaadu jos joskus sanot: "Minä en jaksa!" Loppujen lopuksi asiat kyllä hoituvat. Mielenrauhaa toivottaen & lämpimin terveisin SS