Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Lähipiirissä syöpäpotilas

Re: hei olen uusi täällä ja rakkaalla läheisellä on syöpä ...

Hei, olen pahoillani äitisi puolesta. Minun miehelläni oli aivoissa syöpä, harvinainen ja hän taisteli 5 vuotta sitä vastaan, mutta hän menehtyi siihen viime jouluna 39-vuotiaana.Minä hoisin häntä kotona, mutta viimeisen vuorokauden hän vietti sairaalassa, olimme sopineet niin, että kuoleman koittaessa siirrymme sairaalaan, se oli paras ratkaisu hänen, minun ja tyttären kannalta.

Syöpäpotilaat ovat niin yksilöllisiä, toisilla kivut tulevat voimakkaampina kuin toisilla ja toisille sopivat eri lääkkeet kuin jollekin toiselle syöpäpotilaalle. Minun miehelleni ei sopinut morfiini, häneltä menivät jalat siitä ja tuli sekaiseksi. Hän sai kipuihin fentanyl laastareita ja oxynormia sekä panadolia. Hän oli viikon sairaalassa, jolloin etsittiin sopiva lääkitys. Toi yhdistelmä piti järjen päässä loppuun asti, mutta poisti kivut tehokkaasti.

Kaikilla ei jalat turpoa, mutta jos turpoavat kannattaa jalkoja nostaa koholle ja välttää liian kireitä sukkia. Ja monesti ihan loppuvaiheessa turvotus johtuu siitä, että neste, joka menee joko tipalla tai mahdollisesti vielä suunkautta,ei mene enään janoon vaan se keräytyy kudoksiin. Tästä syystä minäkin tein päätöksen, että mieheni tiputus lopetettiin, sillä siitä oli enemmän haittaa, kuin hyötyä.

Minä olen sitä mieltä, että lapselle on kerrottava asioista ja oltava rehellisiä. Tyttö oli 4 vuotias, kun mies sairastui ja olemme alusta asti kertoneet hänelle asioista rehellisesti, tietenkin huomioiden hänen ikänsä. Hän jopa nukkui omasta tahdostaan samassa huoneessa loppuajat kotona meidän kanssamme, kun mies nukkui sairaalasängyssä. Hän ymmärsi tämän lopullisuuden paremmin ja ymmärsi sen, miksi äiti ei aina ehtinyt joka paikkaan, kun hoisin miestä.

Syöpäsairaan omaisena on raskasta olla, kun tietää, että joutuu luopumaan rakkaastaan. Onneksi täällä oli sairaalassa mahdollista saada oma saattohoito huone, jossa olin yötä päivää hänen kanssaan. Siitä olen hyvilläni, että hänen kipunsa oli poissa ja kun lähdön aika tuli, se meni kivuttomasti. Minä olin se jota sattui, sydämeen.
kukkaistuuli | 5.5.2014 klo 03:03:24